Kun hausjärveläinen Petra Padinki, 49, oli viisivuotias, hän kaatui pyörällä ja satutti oikean kätensä. Petran isä kertoi lääkärille, ettei tyttö anna edes koskea käteensä kivun vuoksi. Lääkäri kuitenkin totesi, että lapsi on vain herkkä.

Kun pituuskasvu loppui, Petran kyynärpää alkoi oirehtia. Hän ravasi lääkäreillä, mutta vaiva kuitattiin tenniskyynärpääksi. Ajan mittaan oireet kuitenkin pahenivat. Kymmenen vuotta myöhemmin kipu oli jo lähes jatkuvaa. Totuus alkoi selvitä, kun Petra pyysi työterveystarkastuksessa kipulääkereseptiä.

– Lääkäri ihmetteli, mihin tarvitsen vanhaa reumalääkettä. Hän totesi, ettei tenniskyynärpää oireile kenelläkään kymmentä vuotta. Kun käsi kuvattiin, kävi ilmi, että olkapää oli luutunut väärään asentoon ja tuhonnut kyynärpääni.

Lapsuuden kaatuminen pyörällä alkoi palautua mieleen. Petran kyynärpää on sittemmin leikattu kolme kertaa. Siitä on poistettu arpikudosta ja irtokappaleita.

Silti kipu jäytää ja nakertaa yhä päivittäin. Petra lievittää sitä lääkkeettömin keinoin, mutta lisäksi hän joutuu käyttämään kipulääkkeitä. Ne vievät hermo­kivulta terän ja auttavat nukkumaan.

– Jos mielin pysyä työelämässä, buprenorfiinilaastari on minulle välttämätön. En ole vain elossa, vaan minulla on elämää. Toisaalta haluan, että mieleni pysyy kirkkaana enkä ole tillin tallin lääkkeiden käytön takia. Pitkäaikaista kipua ei yleensä poista mikään lääkitys.

Petra pyrkii tietoisesti siirtämään ajatuksiaan pois kivusta. Apua siihen hän on saanut mindfulness- ja hengittämisharjoituksista. Jos sattuu tai ahdistaa, Petra tunnustelee kehoaan: miltä lattia tuntuu jalkojen alla tai tuoli istuessa?

– Minua auttaa jo se, että totean: nyt on hankala olo. Tällöin palaan siihen, mitä teen ja missä olen, enkä kääriydy kipuun.

Hoitoa pitää etsiä aktiivisesti. Petran mukaan julkisesta terveydenhuollosta saa monesti vain lyhyen sarjan fysioterapiaa.

– Sitten se loppuu, olit kunnossa tai et.

Jokin aika sitten Petra hankki itselleen moottorisängyn. Hän nukkuu usein kylmäpussi kainalossa ja pitää toisella puolellaan lämpötyynyä. Omaa kipua pitää opiskella.

– Kipua oppii kuulostelemaan. Lämmin ja kylmä antavat kaksi isoa aistimusta ja tosi hyvän fiiliksen. Tykkään myös uittaa kättä järvessä. Se ei kuitenkaan kestä yhtään vetoa, kuten ilmastointia. Saatan helteelläkin topata kättä lämpimään.

Jossain vaiheessa Petra alkoi suojata kättään niin, ettei se edes heilunut kävellessä. Kipu levisi olkapäähän ja lapaan.

– Kerran fysiatrin vastaanotolla kiedoin paitaani kyynärpään ympärille. Lääkäri kysyi, miksi teen niin. Sanoin, että tämä tuntuu hirveän hyvältä. Silloin hän keksi, että otetaan käyttöön painehiha.

Mittatilaustyönä tehty tiukka painehiha ulottuu ranteesta kainaloon. Myös rannetuki lievittää kyynärpään kipua.

– Aloin käyttää lepolastaa, kun heräsin siihen, että käsi oli lukossa ja se piti napsauttaa auki. Jos olen todella kipeä, käytössä ovat kaikki mahdolliset lepolastat ja rannetuet ja sänky on tyynyjä täynnä.

Kahden kuukauden välein Petran iholle kiinnitetään polttavia kapsaisiinilaastareita. Hoito kestää tunnin.

Taustaa: Pitkittyneen kivun hoidossa avainasemassa ovat lääkkeettömät keinot – Näin mieliala, paine ja lämpötila vaikuttavat

Petra työskenteli aiemmin röntgenhoitajana, mutta joutui luopumaan työstä kipujensa vuoksi. Hän lähti opiskelemaan terveystieteitä Itä-Suomen yliopistoon ja valmistui maisteriksi vuonna 2019. Nykyään Petra työskentelee koordinaattorina. Hän pitää itseään onnekkaana, että pystyy ylipäätään käymään töissä. Työn imussa kipu joutuu väistymään.

Yksi henkireikä on musiikki. Petralla on kotona sähköpiano ja kitara, mutta hän ei pysty soittamaan, koska se jumiuttaa kipeän käden. Sen sijaan hän laulaa kirkkokuorossa. Laulaminen on yhteisöllistä, ja lämminhenkisessä kuorossa hyvä fiilis.

Kipu on keholle jatkuva stressi. Siksi Petra pyrkii pitämään kiinni asioista, joista saa hyvää oloa.

– Kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta, unettomuutta ja vetäytymistä. Mieltä ja kehoa ei voi erottaa toisistaan. Joskus tulee tunne, etten jaksa enkä halua, mutta sitten menen ja on kivaa.

Petra käy myös konserteissa ystävänsä kanssa. Musiikki vie ajatukset muualle.

– Kun kuuntelen musiikkia, en edes muista, että olen kipeä.

Vuosien varrella Petra on luopunut pikkuhiljaa monista asioista, kuten kukkapenkeistä, ikkunoiden pesusta ja käsin kirjoittamisesta. Häntä on auttanut se, että muutokset ovat tapahtuneet hitaasti.

Petra käy nyt toista vuotta psykoterapiassa. Siellä harjoitellaan paljon ajatustensiirtoa ja poisoppimista esimerkiksi katastrofiajattelusta.

– Jos valvoo yöllä, paniikki iskee herkästi. Silloin miettii, että kello soi ja päivä on pilalla. Nykyisin kuuntelen rikospodcasteja, jos en saa yöllä unta.

Blingblingistä ja glamourista pitävä Petra on harrastanut muutaman vuoden burleskia. Lajissa saa olla joku muu ja oppii myös rakastamaan kehoaan, jota välillä kivun vuoksi vihaa.

Hyvää oloa tuovat myös perheen kolme koiraa, jotka ovat Petralle valtavan tärkeitä. Koirien silittäminen ja niille puhuminen rentouttavat.

– Olen sanonut miehelleni, että talostamme ei tule koskaan koiratonta.