Japanin eteläisin saari Kyushu tarjoaa kuumia lähteitä, tulivuoria ja kiinnostavaa historiaa. Herkuttelija pääsee maistelemaan maankuulua ramenia.

”Oikea puoli ensin alle, sitten vasen päälle. Muistakaa järjestys”, opas Fumiko-san, neiti Fumiko, neuvoo ja näyttää mallia yukatan pukemisessa. ”Jos laitatte liepeet toisin päin, teidät on puettu hautajaisiin. Niin puetaan vainajat.”

Viimeinen matka on tästä kaukana. Pulahdamme pian lämpimään lähteeseen, onseniin, jonka sanotaan kaunistavan. Perinteinen kylpyläasu, puuvillainen takkimainen yukata, on kevyt­versio kimonosta. Se päällä on mukava kuljeskella.

Taittelun jälkeen kietaistaan vyö, solmitaan se rusettiin ja asu on valmis. Sitten kylpyläetiketin kertaus: huolellinen pesu, vasta sen jälkeen altaaseen ja ehdottomasti alasti. Käsipyyhkeen kokois­­ta kylpy­liinaa ei missään tapauksessa saa uittaa vedessä. Sen voi kylpemisen ajaksi laittaa pään päälle roikkumaan. Tatuoinnit ovat monissa paikoissa kiellettyjä, sillä Japanissa niitä ovat perinteisesti käyttäneet rikollis­liigat, kuten yakuza.

”Kun nousette onsenista, älkää käykö suihkussa. Menetätte mineraaliveden vaikutuksen”, neiti Fumiko muistuttaa. ”Ihostanne tulee hyvin pehmeä.”

Kylpylähuoneen allas näyttää joenmutkalta. Seinät ja lattiat ovat keltaista luonnonkiveä, allasta reunustavat istutetut puut ja viherkasvit. Höyry nousee veden pinnasta. Käyn 40-asteiseen veteen istumaan. Suljen silmät. Vesi solisee, etäältä kuuluu japania.

Onsenit ovat Kyushun saaren suurimpia elämyksiä. ­Vulkaanisesta maaperästä pulppuavia, lämpimiä tai jopa kiehuvan kuumia lähteitä on ympäri Japania, mutta täällä niitä on yli 9 000.

Kuuluisin kylpyläkaupungeista on saaren itärannikon Beppu, missä kuumien lähteiden höyrypilvet nousevat talojen väleistä. Täällä

Mineraalikylvyn kriteerinä on, että vedestä löytyy ainakin yhtä yhteensä yhdeksästätoista määritellystä mineraalista, joilla ajatellaan olevan terveydellisiä vaikutuksia. Täältä Ureshinon majatalon kylpyvedestä niitä löytyy kahta, natrium­vetykarbonaattia ja natriumkloridia.

Kymmenen minuutin jälkeen kuumassa vedessä istuminen alkaa riittää. Mieleen palaa neiti Fumikon ohje: ei suihkua.

Omaan huoneeseen päästyä iho tuntuu entisenlaiselta, mutta olo on raukea ja uni tulee nopeasti.

Kyushu on Japanin pääsaarista eteläisin. Sitä rajaa kolme merta: Japaninmeri, Itä-Kiinan meri ja Tyynimeri. Tokioon on kahden tunnin lento. Etelä-Korean Busaniin pääsee lautalla kolmessa tunnissa.

Kuyshu tunnetaan luonnostaan, liki trooppisista rannoistaan ja toimivista tulivuoristaan. Niistä kuuluisin on 1 590 metriin kohoava, ärhäkkä Aso. Viimeksi syyskuussa se puski tuhkapilven parin kilometrin korkeuteen. Alue on patikointi­seutua, ja kraatterillekin pääsee niinä päivinä, kun tuuli ja myrkkykaasut eivät sitä estä.

Kyushun pääkaupunkina voi pitää puolentoistamiljoonan asukkaan Fukuokaa, jonne myös lennot laskeutuvat. Kaupunki on hyvä ruokakohde, jonka tutkimiseen kannattaa varata pari päivää.

Heti Fukuokan ulkopuolella alkavat Kyushun vuoret, joiden kylkiä peittävät setrien ja bambujen pöheiköt. Haukat liitelevät taivaalla.

Laaksoissa ja rannikoilla matkailijaa odottavat viehättävät temppelit, kylät ja pikkukaupungit. Esimerkiksi vanhojen puutalojen pittoreski Yanagawa, jonka kanavista menestysanimaatioistaan tunnettu Studio Ghibli on tehnyt dokumentinkin. Tai kaunis Dazaifun pyhättöalue lampineen, tuhansine luumupuineen ja punaisine puusiltoineen. Sekä Yanagawaan että Dazaifuun pääsee helposti retkelle Fukuokasta.

Puolentoista tunnin päässä Fukuokasta sijaitsee myös Aritan vanha posliinikaupunki.

Kuvittele mieleesi japanilainen käsityömestari, joka on hionut taitojaan koko ikänsä. Lisää kuvaan japanilaisia keramiikkakulhoja ja teekuppeja tyylikkäine yksityiskohtineen. Ja katso lopuksi ovelle, kas, sieltä astuu sisään Hayao Miya­zakin piirrettyjen lempeä henkiolento Totoro!

Gen-emon posliinitehtaassa tuntuu juuri tältä. Totoro on tietenkin mielikuvitusta, mutta muuten 150-vuo­tiaass­a puurakennuksessa toimiva verstas on käsityötaidon näyttämö ja taianomainen paikka, kuin Miyazakin piirrettyjen todeksi tullut maailma.

Valo siivilöityy ristikkoikkunoiden läpi. Niiden ääressä tyynyillä istuu työhönsä keskittyneitä maalaajia, jotka piirtävät huolellisia viivoja posliinin pintaan. Työpisteen lampusta roikkuu nippu isoja siveltimiä. Radio ei soi, eikä puhe sorise.

Harmaatukkainen ja silmälasipäinen omistaja herra Kaneko kertoo, että Gen-emon posliinitehtaassa on valmistettu keramiikkaa käsityönä jo 250 vuotta. Menetelmät ovat edelleen perinteiset. Jokaisella tehtaan noin 30 työntekijästä on oma tehtävänsä: yksi vastaa muotoilusta, toinen maalaamisesta, kolmas polttamisesta.

Noin 20 000 asukkaan Arita on Japanin tunnetuimpia keramiikkapaikkakuntia. Sitä pidetään japanilaisen posliinin­valmistuksen syntypaikkana. Täällä on tehty posliinia tasan 400 vuotta. Esineitä kulkeutui aikoinaan myös Euroopan aristokraattien ja kuninkaallisten koteihin.

Nykyään suuri osa Aritan posliinista menee majatalojen ja yritysten hyllyihin, mutta Gen-emon posliinia voi ostaa tuliaisiksi verstaan oman myymälän lisäksi Kyushun, Tokion ja Osakan suurista tavarataloista.

Söpön posliiniverstaan jälkeen on tullut aika siirtyä tyystin toiseen tunnelmaan. Kyushun tunnetuin kaupunki on kokenut yhden ihmiskunnan historian pimeimmistä hetkistä.

Kuumuus oli niin hirvittävä, että se poltti ihmisten ja ­esineiden varjot seiniin kiinni. Lasiesineet sulivat ja kivet muuttuivat mustiksi. Ihmisten ihoon ilmestyi violetteja läiskiä, heidän hiuksensa tippuivat päästä ja ikenensä vuotivat verta.

Elokuun 9. päivä 1945 kello 11.02 Nagasakista tuli maail­man toinen atomipommin kohteeksi joutunut kaupunki. Hiroshima oli kokenut saman kauhun vain kolme päivää aikaisemmin.

Nagasakin kohtalo riippui pilvistä. Yhdysvaltojen pommi­koneen alkuperäinen kohde, Kokura, oli tuona aamuna pilvi- ja savuverhon peitossa. Huonon näkyvyyden vuoksi lentäjä  otti uudeksi suunnaksi Nagasakin. Ensin sitäkin suojeli taivas.

Viime hetkellä pilviin kuitenkin repesi rako.

Alapuolella, Urakamin kaupunginosassa, pommi hävitti tieltään kaiken kilometrin säteellä. Yli 70 000 nagasakilaista kuoli välittömästi tai seuraavien muutamien kuukausien aikana. Toiset yli 70 000 loukkaantui pommin aiheuttaman paineaallon, tulipalojen ja säteilyn seurauksena.

Nyt 70 vuotta myöhemmin elämä Urakamissa ja muualla Nagasakissa on tietenkin jo aikaa sitten palannut ennalleen, mutta vierailua pommin muistomerkeillä voi melkein pitää jokaisen velvollisuutena. Tätä historiaa ei pidä unohtaa.

Vierailu kannattaa aloittaa atomipommimuseosta ja jatkaa sieltä viereiselle muistomerkille, joka sijaitsee ­räjähdyksen­ keskipisteessä. Muistomerkin juurella olevan ison, mustan kiviarkun sisään on tallennettu mikrofilmille kaikkien atomi­pommin uhrien nimet. Joka vuosi katastrofin muistopäivänä mustan kivikuoren kylkeen taotaan uusi surmansa saaneiden luku. Nyt se on 168 767.

Muistomerkiltä vähän eteenpäin sijaitsevaan Rauhanpuiston katokseen on ripustettu paperikurjista punottuja nauhoja, joilla toivotetaan pitkää ikää ja onnellisuutta. Aurinko ei ole ehtinyt vielä haalistaa niiden värejä.

Nagasakin keskustassa kolistelevat viininpunakeltaiset ja keltavihreät vanhat raitiovaunut. Nakashimajokea ylittävillä kivisilloilla seisoskelee aasialaisia matkailijoita nappaamassa selfieitä.

440 000 asukkaan Nagasaki on kansainvälinen satama­kaupunki, jossa on pikkukaupungin tuntu. Keskustaa on helppo kiertää jalan. Hamanomachin ostoskadut sekä Shianbashin baarialue alkavat heti joen vierestä. Trendikkäimmät kaupat, ja niiden mukana nuoret, löytyvät monen muun aasialaisen kaupungin tapaan ostoskeskuksista.

Nagasakin edustalla, venematkan päässä satamasta kohoaa eräs kaupungin kiehtovimmista nähtävyyksistä: Hashiman aavesaari, jonka rakennukset ovat seisseet hylättyinä 1970-luvulta lähtien. Unescon suojelemalle ja Bond-elokuvasta Skyfall tutulle saarelle pääsee opastetuille kierroksille.

Historiafaneille Nagasakissa on atomipommihistorian lisäksi muutakin nähtävää, kuten Dejiman uudelleenrakennettu kauppa-asema. Pieni viuhkan muotoinen ja parin korttelin kokoinen saari oli maan ainoa ovi ulkomaailmaan, kun Japani oli suljettu valtio 1600-luvun puolivälistä 1850-luvulle.

Täältä Hollannin Itä-Intian kauppakomppania teki kauppaa Japanin kanssa, ja tämän pienen saaren portin kautta livahtivat myös eurooppalaiset lääketieteen opit maahan. Dejiman ja Japanin historiasta kiinnostuneen kannattaakin pakata matka­lukemiseksi David Mitchellin erinomainen romaani Jacob de Zoetin tuhat syksyä, joka sijoittuu tälle eriskummalliselle saarelle.

Jo ennen hollantilaisia Nagasaki oli käynyt kauppaa Portugalin ja Kiinan kanssa, ja niinpä Nagasakin keskustasta löytyy historian perintönä myös vilkas kauppojen, ravintoloiden ja höyryävien dumplingkojujen Chinatown. Kansainvälinen historia näkyy myös nagasakilaisessa keittiössä.

Kagetsun perinteikkääseen ravintolaan kuljetaan kauniin japanilaisen puutarhan läpi. Vieraat otetaan vastaan ovella, jonne jätetään kengät. Noin 150 vuotta vanhan ravintola­rakennuksen sisältä paljastuu käytävien, kivipuutarhojen ja suljettujen paperiovien labyrintti.

Kagetsu on kaupungin tunnetuimpia ravintoloita, jossa vieraille tarjotaan nagasakilaista erikoisuutta shippoku ryori -ateriaa. Se rakentuu monista pienistä annoksista, joissa on vaikutteita niin kiinalaisesta, portugalilaisesta kuin hollantilaisesta keittiöstä. Yli 370-vuotiaassa ravintolassa voi kuvitella itsensä shogunien ja samuraiden aikaiseen Japaniin. Vastaan saattaa tulla jopa geishoja, joita on Nagasakissa jäljellä 17.

Kyushun kenties kuuluisinta annosta varten on palattava kuitenkin Fukuokaan.

Kokki Seiji Ogawa nostaa ison sammion puukannen ja kahmaisee höyryävästä padasta nuudeleita. Kun vesi on valutettu, nuudelit kaadetaan kulhoon ja päälle lisätään lientä toisesta padasta.

Ramen on Fukuokan tunnetuin ruoka, ja possunluusta keitetty tonkotsu ramen on sen keittiön suurin tähti. Kaupungis­­ta on kotoisin Japanin kaksi suurta ramenketjua, Ichiran ja Ippudo, jolla on ravintoloita myös esimerkiksi Sydneyssä, Lontoossa ja New Yorkissa.

Pienten kauppojen ja kahviloiden trendialue Daimyon lähellä sijaitseva 18-paikkainen Mengekijo Genei -ramenbaari on tyyliltään sekoitus katukojua ja hipsteribaaria. Ulko- ja sisäseinät sekä katto ovat aaltopeltiä, muuten näkyy mustaa ja puuta.

Nuudelit valmistetaan lasiseinän takana näkyvällä koneella. Kokki Ogawa kertoo, että Tokion vauraissa Roppongissa ja Hiroossakin toimivan ravintolan salaisuus piilee tonkotsu-liemessä, jossa possun lisäksi käytetään täällä kalaa.

Tonkotsu ramenin lisäksi listalla on kolme muuta annosta, esimerkiksi rapu-soijaramen. Kasvis­ramenia ei ole.

Asiakkaat voivat seurata ramen-näytöstä omaa 5–10 euron kulhollista ryystäessä. Amfiteatterin muotoisen ravintolasalin pöydistä on suora näkymä Ogawan hallinnoimiin patoihin.

Fukuokassa ilta kannattaa päättää kaupungin toiseen ruoka­erikoisuuteen, yatai-kioskiin. Joka ilta kuuden jälkeen kaupungin kaduille pystytetään kangasseinäisiä kojuja, joiden keskellä on tiski ja penkkejä.

Yatait ovat Fukuokan versio snägäreistä. Niihin mennään baari-illan päätteeksi ystävien kanssa. Monet ovat auki aamun tunneille. Yatait ovat erikoisuus Japanissa, koska maassa ei ole samanlaista katuruokakulttuuria kuin monissa muissa Aasian-maissa.

Puolen yön aikaan Watanabe-kadulla sijaitsevassa Shinkiro-­yataissa on jo täyttä, kuten viereisissäkin kojuissa. ”Keidasta” pitää 53-vuotias Masahiko Irie, joka ojentelee tiskin yli yakitori-kanavartaita. Höyryävä ruoka ja hento grillin tuoksu täyttävät teltan. Tunnelma on tiivis, sillä penkeille mahtuu juuri ja juuri kymmenen asiakasta.

Tiskillä on sake- ja shōchū-pulloja, kyushulaista erikoisuutta. Entinen kansanjuoma on nyt trendikästä Tokiossa saakka. Noin 30-prosenttista viinaa valmistetaan esimerkiksi bataatista, ohrasta tai riisistä.

Irie kertoo, että uudet yatai-luvat ovat nykyään kortilla, koska kaupunki haluaa kojuista eroon. Se on sääli, sillä yatait ovat hauska kokemus Kyushun-­kävijälle.

Kun vartaat on maisteltu, on aika antaa tilaa seuraaville. Teltan ulkopuolella on alkanut kevätsade.

Milloin mennä? Paras aika on kevät, kirsikka kukkii maalis–huhtikuussa. Kesät ovat kuumia, syys–lokakuu on taifuuni­kautta.

Miten mennä? Suorilla lennoilla pääsee Finnairilla toukokuusta lokakuun alkuun. Yhdellä vaihdolla lentää esimerkiksi Japan Airlines.