Tie kiemurtelee vuokra-auton alla ja vie kohti pohjoista, Trogirin kaupunkia Kroatian rannikolla. Vasemmalla kimmeltää turkoosi meri, oikealla aaltoilevat vihertävät peltokumpareet.

Trogirin puistossa miehet pelaavat petanquea. Torilla kaupitellaan parmankinkkua ja yrttioliiviöljyä. Rantakahvila täyttyy cappuccinon juojista. Tunnelma muuttuu, kun siirryn vanhankaupungin muurien sisäpuolelle. Trogir on kaksi tuhatta vuotta vanha kaupunki, jonka historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Aikojen saatossa tänne on rakennettu toinen toistaan huikeampia palatseja, katedraaleja, kirkkoja, asumuksia ja linnoituksia, joissa on jälkiä niin romaaniselta, goottilaiselta, renessanssin kuin barokin aikakaudelta.

Luksusjahteja ja makuelämyksiä

Tänään Trogirissa vietetään renessanssihenkisiä markkinoita. Tarjolla on jousiammuntaa, juuttiköyden punontaa sekä ”heitä palloa, tiputa mies vesisaaviin” -leikki.

Tyydyn maistelemaan ikiaikaisella reseptillä tehtyä juustoa. Kirpakka maku suussani suuntaan kapealle mukulakivikujalle ja aikani eksyiltyäni päädyn palmujen koristamalle rantabulevardille.

Laituriin on sidottu vanhoja purjeveneitä sekä uutuuttaan kiiltäviä luksusjahteja. Horisontista lähestyy jotain outoa: paloauton punainen, pienen pieni sukellusvene, jonka kylkiin on maalattu sinisiä ja keltaisia kaloja. Mikä lie, outolintu.

Aurinko paistaa ja rantaravintolat täyttyvät asiakkaista. Tilaan kalaa ja mereneläviä ja saan yllätyslisukkeeksi uusia perunoita. Makuelämyksen viimeistelee sitrusmaisen raikas, pirskahteleva valkoviini.

Helppo suunnistaa autolla

Autoni rullaa Trogirista kohti Splitiä. Tienviitat ovat niin selkeät, että eksymisen vaaraa ei ole. Viisi kilometriä ennen Splitiä käännös vasempaan ja ylös kohti kukkuloita. Sieltä löytyvät antiikin Rooman aikaisen Dalmatian pääkaupungin, Salonan, rauniot. Kaupunki saavutti loistonsa 200–300-luvuilla keisari Diocletianuksen aikana.

Muurinrippeiden sisäpuolella Salonan tarina herää henkiin. Vihreällä nurmella lepää sikin sokin valtavia marmoripylväitä ja -lohkareita. Tuossa oli katedraalin paikka, tuossa sijaitsi kahdeksankulmainen kastekirkko. Marmorireliefit lienevät julkisesta kylpylästä.

Meren suuntaan johtava polku vie kohti Salonan suurinta nähtävyyttä: amfiteatterin raunioita. Valtavaan teatteriin mahtui aikoinaan 18 000 ihmistä. Rahvas ja ylimystö kannustivat marmoripenkeillä suosikkejaan ja buuasivat niille, jotka hävisivät taistelun elämästä ja kuolemasta.

Kaaret johtivat kellareihin, joiden pimennosta nälkäiset leijonat syöksyivät areenalle. Nyt raa’an historian näyttämöllä kasvaa villivehnää ja verenpunaisia kukkasia.

Maailman kapein kuja

Reitti Splitin sydämeen kulkee kaupunginmuurien kaariportin kautta. Split syntyi 1 700 vuotta sitten, kun Rooman keisari Diocletianus halusi rakennuttaa itselleen huvilan eläkepäiviensä lepopaikaksi. Palatsi lienee parempi määritelmä, sillä rakennuskompleksi on korttelin kokoinen.

Jo temppeliaukio mykistyttää. Marmorissa ei ole säästelty. Korinttilaispylväitä, koristeellisia holvikaaria, mystisiä eläinveistoksia ja jumalkuvia. Tasanteella lepää mustasta graniitista veistetty sfinksi, kuin auringosta raukea kissa. Yhtä nenättömänä kuin egyptiläinen esikuvansakin.

Sukellan kapeille kujille, jotka taipuvat sinne tänne. Yläpuolella roikkuu rautaparvekkeita, ikkunoita peittävät puiset luukut.

Vielä ei ole tullut vastaan katua, jossa ei kaksi ihmistä mahtuisi kävelemään vierekkäin, mutta sellainenkin täällä on. Maailman kapein kuja on nimeltään Pusti me proci eli ”anna minun mennä ohi”.

Kun kujat levenevät, kadunvarret täyttyvät trendikkäistä vaate-, laukku- ja korukaupoista. Muoti on esillä myös katukuvassa. Suurin muotinäytös nähdään joka ilta Rivalla, Splitin merenrantabulevardilla. Täällä halutaan näkyä ja näyttää hyvältä.

Jylhiä maisemia ja koskenlaskua

Matka Splitistä etelään soljuu merenrantareittiä pitkin. Parinkymmenen kilometrin mutkittelun jälkeen saavun Omišiin. Pikkuruinen kylä kyhnöttää mahtavan Mosor-vuoren kainalossa.

Omišinlahti toimi aikoinaan merirosvojen rauhaisana piilopaikkana. Merirosvolaivoja ei enää näy, vaan lahdella keinuu nyt purje- ja moottoriveneitä. Kylään päästäkseen pitää ylittää Cetina-joen silta. Jokea alas pärskii kumivene kyydissään kypäräpäisiä melojia. Koskenlasku on kylään saapuvien vieraiden suosikkilaji.

Tie kurvaa siksakkia ja nousee yhä ylemmäs. Näkymä alas merelle on huikea. Vähitellen tie muuttuu yhä vanhemmaksi ja kapeammaksi. Vihreällä niityllä, puiden katveessa on siro, valkea kirkko. Sen takana häämöttävät pilvet ja vuoret. Näky on kuin satukirjasta. Täällä aika pysähtyy.

Tiesitkö tämän Kroatiasta?

1. Adrianmeren rannalla sijaitsevassa Kroatiassa asuu neljä ja puoli miljoonaa ihmistä.

2. Kroatian tasavallan alue on ollut niin roomalaisten, turkkilaisten, venetsialaisten kuin Itävallankin alaisuudessa. Jugoslaviaan vuoteen 1991 asti kuulunut maa liittyi Euroopan unioniin vuonna 2013.

3. Virallinen kieli on kroatia, moni puhuu myös italiaa ja saksaa. Matkailija pärjää hyvin englannilla.

4. Kristallinkirkkaat rannat, huikeat vuoristomaisemat, vesiputoukset ja viehättävät saaret ovat maan valtteja. Välimerellinen ruoka on herkullista ja kohtuuhintaista, samoin paikalliset viinit.

5. Auton vuokraa halvimmillaan sadalla eurolla viikoksi. Valtaosa teistä on hyväkuntoisia.

6. Paras aika matkailla on loppu- kevät, kesä ja alkusyksy. Kesällä turisteja on paljon ja hinnat ovat hieman korkeammat.

Toimittaja: Nina Jaatinen

Kuvat: Nina Jaatinen, Jyri Tuovinen, iStock ja Fotolia