Ainiin, maski. Matkustusaamuna laitan huulipunaa, koska haluan lähteä raikkaan näköisenä reissuun. En vain muistanut, että seuraavat tunnit vietän tietysti maski kasvoilla. Ensin junassa lentokentälle, sitten lennolla Kööpenhaminaan. Sen jälkeen koittaakin viikonlopun kestävä maskiton elämä, sillä olen lähdössä Tanskaan aistimaan koronan jälkeistä elämää.

Korona-aika on ollut minulle suhteellisen helppo. Eristystä on riittänyt, mutta etätöiden myötä en ole esimerkiksi käyttänyt maskia kuin kaupassa ja julkisissa rakennuksissa. Matkustamista en ole erityisemmin kaivannut, sillä kun pandemia iski päälle, suhtauduin sen mukanaan tuomiin rajoituksiin zeniläisellä tyyneydellä. Elämäni ei kaadu siihen, jos en saa vähään aikaan matkustaa tai käydä ravintoloissa, ajattelin. Sitten teen vain jotain muuta.

Puoleksitoista vuodeksi venähtäneen tauon jälkeen yhdelle pienelle viikonloppureissulle lähteminen tuntuu yllättävän työläältä. Passikin on jäänyt vanhaksi ja täytyy uusia. Miten sitä on joskus jaksanut hinata itseään paikasta toiseen niin useasti, mietin. Kotona kökkiminen on selvästi vaikuttanut minuun niin, että liikkeelle lähtö on henkisesti huomattavasti kankeampaa kuin ennen.

Konkreettisten koronatoimien puolesta matkustustaminen vaikuttaa olevan yllättävän helppoa. En joudu ottamaan edes koronatestiä, enkä olemaan karanteenissa. Pelkkä rokotetodistus riittää.

Lentokentällä kaikki sujuu kätevästi. Rokotetodistusta kysytään Helsingissä koneeseen noustessa, näytän sitä kännykältä. Kööpenhaminan kentällä todistusta ei enää tarvitse näyttää. Siellä virkailijalle riittää, että vastaan kyllä, kun hän kysyy, olenko täysin rokotettu.

Tuntuu hassulta ottaa maski pois junassa matkalla hotellille. Mitä jos saan matkalla koronan ja kuolen. Ajatus vilahtaa mielessä nopeasti kuin maisema junan ikkunassa. Jos saan taudin ja vieläpä kuolen perusterveenä ihmisenä kahden rokotteen läpi, niin sitten se on adios, vastaan omaan ajatukseeni. Pandemia tulee kulkemaan tavalla tai toisella koko väestön läpi, ja nyt kun olen tehnyt pahimman tautiversion estääkseni sen, mitä voin asialle tehdä, aion jatkaa elämää. Myös matkustavana, maskittomana, ravintoloissa käyvänä, ihmisjoukoissa hilluvana ihmisenä.

Tanskan strategia koronan suhteen on ollut erilainen kuin Suomessa. Sielläkin oltiin neljän seinän sisällä eristyksissä, käytiin etätöissä ja etäkoulussa, mutta yhteiskunta pääsi myös avautumaan sisäisesti jo toukokuussa 2021, kun ravintolat avattiin koronapassin avulla ja valtaosa arjen rajoituksista purettiin. Ulkoisesti maa aukesi syyskuussa, kun väestöstä oli rokotettu 70 % ja matkailurajoitukset poistettiin.

Strategia perustui massiiviseen testaamiseen. Syyskuun lopussa 2021 Tanskassa on tehty päivittäin 5870 testiä miljoonaa asukasta kohden. Samana ajankohtana Suomessa on tehty päivittäin vain 1924 testiä miljoonaa asukasta kohden.

Käytännössä Suomessa testattiin vain ihmiset, jotka kokivat oireita tai olivat altistuneet, kun taas Tanskassa testattiin kaksi kertaa viikossa kaikki, jotka halusivat päästä ravintoloihin, töihin ja kouluihin. Näin tartunnan saaneet voitiin eristää sairauden ajaksi omiin oloihinsa tartuttamasta muita. Laajalla testauksella haluttiin varmistaa, että yhteiskunta voidaan avata asteittain mahdollisimman aikaisin ja silti turvallisesti.

– Massatestaukset alkoivat jo joulukuussa 2020. Kaikkein kiireisintä aikaa meillä oli toukokuussa, jolloin testitulosta vastaan pääsi kahviloihin ja ravintoloihin. Silloin Kööpenhaminassa tehtiin 150 000 testiä joka päivä. Nyt ihmisillä on rokotteet, joten massatestausta ei lokakuusta eteenpäin enää tarvita, kertoo Trine Baadsgaard, Kööpenhaminan massatestauksista vastaavan terveydenhuoltoyrityksen Copenhagen Medicalin tiedottaja.

Rokotteiden myötä testituloksen korvasi rokotetodistus. Enää sitäkään ei juuri kysytä.

– Suositus on, että tekisimme yhä testin kaksi kertaa viikossa, mutta nyt sitä ei enää vaadita. Minulla on rokotustodistus, mutta sitäkään ei ole kysytty missään enää muutamaan viikkoon, kertoo Marta Kirilova syyskuun lopussa. Hän on pyöräilemässä työpaikalleen Kööpenhaminan yliopistoon, jossa hän tutkii ja opettaa kielitieteitä.

Marta muistelee koronaeristystä vaikeana aikana, jolloin hän opetti oppilaitaan etäyhteyden avulla omasta makuuhuoneestaan samalla, kun perheen 10- ja 13-vuotiaat lapset kävivät etäkoulua omissa huoneissaan.

Kun yhteiskunta vihdoin aukesi toukokuussa, se oli Martalle helpotus.

– Kaikki lähtivät silloin ulos juhlimaan. Olimme ihan, että jee!

Yleisesti ottaen paikalliset vaikuttavat siltä, että pandemia on jäänyt taakse myös ihmisten mielissä. Ravintolatyöntekijät eivät enää oikein muista, kuinka kauan oma työpaikka olikaan suljettuna, eivätkä ihmiset kaduilla enää jaksa puhua korona-ajoista. Täysin pois arjesta aihe ei ole, sillä syyskuun loppupuolella uusia tartuntoja on Tanskassa edelleen kolmisensataa päivässä.

- Opiskelukaverillani todettiin korona pari viikkoa sitten. Sen jälkeen olimme kaikki viikon kotona ja kävimme testeissä, kertoo 2-vuotiaan lapsensa kanssa vastaantuleva Sofie Bjerrum.

Aivan täysin pandemia ei ole unohtunut myöskään Next Door Cafen terassilla Larsbjørnsstrædella.

– Kannan yhä tätä, sanoo 22-vuotias Emily Clara Gordon Bogs ja näyttää pientä käsidesipulloa.

Hän on juuri tavannut 78-vuotiaan vierustoverinsa Emil Vierin. Nyt he polttelevat leppoisasti tupakkaa ja juovat kahvia Emilyn syntymäpäivän kunniaksi.

– Minuun pandemia ei vaikuttanut merkittävästi. En käy töissä, vaan tapanani on kävellä ympäri kaupunkia ja pysähtyä kahvilaan istuksimaan pari-kolme kertaa päivässä. Olen tehnyt niin koko elämäni, kertoo Emil.

Korona-aikanakin kööpenhamilaisten kahviloiden terasseille pääsi istumaan rajoitetuissa määrin.

– Hallituksen olisi silti pitänyt hoitaa koronasta tiedottaminen paremmin. Lähetin heille asiasta kirjeen.

Kun pandemia puhkesi Pohjoismaissa, oli Emily parhaan ystävänsä kanssa Etelä-Amerikassa. Kaverukset olivat vuokranneet kotinsa vieraille, panneet työt ja opiskelut tauolle ja lähteneet vuodeksi reissuun. Suunnitelmissa oli reppureissata Costa Ricasta aina Argentiinaan asti. Matka päättyi puolentoista kuukauden kuluttua Kolumbiaan. Silloin Tanska ilmoitti sulkevansa rajansa.

Tytöt pääsivät takaisin kotimaahansa vain muutamaa päivää ennen kuin rajat sulkeutuivat maaliskuun puolivälissä 2020. Heillä ei ollut kotia, työpaikkaa, eikä mitään muita tavaroita kuin kesävaatteet rinkassa.

– Saimme tutun kautta vuokrattua meille asunnon tältä samalta kadulta. Asuimme siinä eristyksissä kahdestaan monta kuukautta. Joinakin päivinä pidin bikinejä, kun muuta ei ollut.

Kun hän muistelee aikaa nyt, se tuo hymyn hänen kasvoilleen. Koronaeristys pakotti ihmiset uudenlaiseen intiimiyteen, jossa on läsnä vain nyt-hetken tapahtumat.

– Vähän kuin Frendit-sarjassa, tiedätkö, Emily kysyy.

Toisaalta aika toi myös railon hänen ja samanikäisten ystävien välille. Osa Emilyn ystävistä ei välittänyt koronarajoituksista. Emily puolestaan teki kaikki varotoimet, joita hän suinkin pystyi toteuttamaan, sillä hän ei halunnut altistaa sairaudelle omaa äitiään.

– Tuntui kuin yhtäkkiä minun ja ystävieni maailmankuva olisi ollut täysin päinvastainen. Onneksi se kaikki on nyt unohdettu ja olemme jälleen ystäviä.

Kahvilasta astuu kadulle ravintolapäällikkö Laurits Timms. Hän kertoo löytäneensä itsestään pandemia-aikana täysin uuden puolen.

– Olen aina ollut party boy, kova juhlimaan. Rakastan isoja ihmisjoukkoja ja festivaaleja. Ennen elin odottaen kesää ja tapahtumia. Nyt huomasin, että elämä voi olla todella hyvää myös ilman tapahtumia. Se on valtava muutos maailmankuvassani.

Parissa matkapäivässä nytkähdän itsekin henkisesti uuteen asentoon. Yhtäkkiä näen kauniita yksityiskohtia uudessa maisemassa. Napsin valokuvia, joita en ole jaksanut juuri ottaa reiluun vuoteen. Kun on puolitoista vuotta kiertänyt samoja ulkoilupolkuja ja katsonut ihmisten luonto-otoksia joka tuutista, ei ole hirveästi tehnyt mieli valokuvata itse.

Nautin suunnattomasti turistina olosta. Siitä, että voi aistia uutta kaupunkia, tuijottaa tuntemattomia ihmisiä ja tsekata kaupungin vallitsevat pukeutumistrendit.

Iltaisin ravintolassa käsidesi ei käy enää mielessäkään. Kööpenhaminalaisissa baareissa ei enää näy riehakasta ”lehmät kesälaitumelle” -tunnelmaa, vaan kaikki on aivan kuten silloin joskus, ennen pandemiaa.

Yleinen mielentila Tanskassa on ylipäätään aivan erilainen kuin vielä sekä fyysisten että henkisten koronarajoitusten kanssa elävässä Suomessa. Aivan kuin olisin lomalla koko pandemiasta.

Samoin tuumaa Yhdysvalloista kotimaansa koronatunnelmia paennut miesporukka, joka istuu iltaa kodbyeniläisen eli paikallisen teurastamo-ravintola-alueen terassilla muovituopit kädessään. Miehiä on viisi ja koiria yksi.

Matt Brownlow on porukan ainoa denveriläinen, kaikki muut kaverukset ovat Clevelandista. He tulivat kolmeksi kuukaudeksi lomalle Tanskaan siksi, että siellä yhteiskunta on auki ja maassa voi elää suhteellisen koronavapaata elämää.

– Denverissä kaikki on vielä paskaa. On paljon tartuntoja. Minä menetin koronan vuoksi työni, joten olin vapaa lähtemään, Matt kertoo.

– Meidän oli pakko saada muuta elämää. Aiomme kokea kaupunkia ja kulttuuria. On todella vapauttavaa olla täällä, kokonaan pois korona-kuplasta. Se tuntuu fantastistiselta.

Matkustusrajoitukset poistanut Tanska tuntuu tällä hetkellä vetävän puoleensa muitakin matkaajia, jotka haluavat hetkeksi unohtaa koko taudin. Sellaisia ovat myös Tivolissa venetsialaisen karusellin kulmalla tavatut suomalaiset Leena Järvi ja Markus Kiukkonen, jotka tulivat nelivuotiaan tyttärensä Ruut Järvi-Kiukkosen kanssa Kööpenhaminaan pitkäksi viikonlopuksi.

– Suomessa jää helposti siihen ajatukseen, että korona on kaikki, mitä on. Matkustaminen on vapauttavaa, on helpottavaa päästä pois koronan keskeltä. Kyllä se vähän jännitti, mutta kun meillä on rokotteet, niin miksikäs ei matkustaisi, Leena Järvi sanoo.

Perhe kertoo aikovansa matkallaan shoppailla, syödä ulkona ja juoda hyvää kahvia. He toivovat, että suomalaisetkin omaksuisivat nopeasti saman ”mikä covid?” -asenteen, joka tanskalaisilla tuntuu jo pitkälti olevan.

– Pandemian ajasta täytyy päästä yli ja jatkaa elämää, Markus Kiukkonen sanoo.

– Mutta kuitenkin mielellään niin, että ihmisillä olisi rokotteet, Leena Järvi täydentää.

Viikonloppureissu kaataa mentaaliset korona-kalterit myös omasta päästäni tehokkaasti. Koko reissun aikana näen ehkä kymmenisen ihmistä kaupungilla kasvomaskiin pukeutuneena.

Paluulennoilla rokotustodistusta ei enää kysytä kummassakaan päässä, sillä myös Suomessa luovuttiin syyskuun lopussa jokaisen matkustajan rokotepassin tarkastamisesta erikseen. Nyt rokotettujen todistuksia katsotaan vain satunnaisissa pistotarkastuksissa ja ainoastaan rokottamattomien asiakirjat tarkistetaan.

Perillä Suomessa tuntuu todella vaikealta pitää enää maskia julkisissa kulkuneuvoissa, kun täysin maskittomaan elämään ehti jo tottua. Täytyy toivoa, että kun rajoitukset Suomessa poistuvat pian kokonaan, pandemia päästää otteensa myös ihmisten mielistä.

Matkan jälkeen olen täysin samaa mieltä kohtaamieni turistien kanssa: nyt on vähitellen aika jatkaa tavallista elämää myös Suomessa.