Jos appelsiinin kuoriminen rasittaa, kannattaa kokeilla kiiviä. Tarvitaan vain yksi veitsenliike, ja kirpeänmakea sisältö on helppo lusikoida suoraan hedelmän puolikkaista suuhun. Samalla täyttyy pääosa päivän C-vitamiinitarpeesta. Sadassa grammassa kiiviä on 67 milli­grammaa C-vitamiinia, joka on enemmän kuin vitamiinipommina tunnetussa appelsiinissa.

Kiivi sisältää huomattavan paljon myös karotenoideihin kuuluvaa luteiinia. Se on antioksidantti, joka tuhoaa haitallisia vapaita happiradikaaleja elimistössä. Luteiinia tarvitaan etenkin näkökyvyn ylläpitoon. Lisäksi kiivissä on muun muuassa E- ja K-vitamiinia, folaattia sekä kaliumia. Tutkimusten perusteella kiivin syöminen päivittäin saattaa vähentää verihiutaleiden kokkaroitumista sekä laskea triglyseridiarvoja ja verenpainetta. Tämä taas edistää sydänterveyttä.

Kiivi sopii hyvin ärtyvästä suolesta kärsiville, sillä se ei sisällä ohutsuolessa imeytymättömiä fopmap-hiilihydraatteja. Useissa tutkimuksissa on saatu näyttöä, että kiivi helpottaa ummetusta. Annos on yleensä ollut 2–3 kiiviä päivässä. Hedelmän kuitu edistää suolen toimintaa, mutta myös kiivin sisältämällä aktinidiini­entsyymillä saattaa olla osansa vatsajumin helpottamisessa.

Kaikille kiivi ei kuitenkaan sovi. Kiiviallergia voi aiheuttaa vakavia oireita ja pahimmillaan henkeä uhkavan anafyklaktisen reaktion. Koivulle ja lateksille eli luonnonkumille allergiset voivat saada kiivistä ristiallergiaoireita.

Aktinidiinientsyymi hajottaa proteiineja, minkä vuoksi kiivi ei hyytelöidy kunnolla. Samasta syystä kiivi ja maitotuotteet sopivat huonosti yhteen. Kiivi muuttaa esimerkiksi kerman maun nopeasti karvaaksi. Ruokateollisuudessa aktinidiinia käytetään lihan mureuttajana.

Kiiviköynnös on kotoisin Kiinasta, ja hedelmä tunnettiinkin aiemmin kiinankarviaisena. Nykyisen nimensä se on saanut uusiseelantilaiselta kiivilinnulta, sillä ruskea, karvakuorinen möhkylä muistuttaa jossain määrin Uuden-­Seelannin lentokyvytöntä kansallislintua. Ensimmäiset kiivin siemenet Uuteen-Seelantiin toi opettaja Isabel Fraser Kiinan-matkaltaan vuonna 1904. Eurooppaan kiivi saapui vasta 1970-luvull

Lähteet: pronutritionist.net, healthline.com, peda.net ja Allergia.fi.