Tervetuloa, koko henkeni ja ruumiini voimalla, lausahtaa alaston mies. Siltä ainakin tuntuu, kun katsoo Mykolas Žilinskas -taidemuseon portailla poseeraavaa Mies-patsasta. Taiteilija Petras Mazūrasin luoma hahmo on seisonut Liettuan Kaunasia halkovan kävelykadun päässä, vastapäätä bysanttilaistyylistä kirkkoa jo kolmekymmentä vuotta. Se on paikallisille yksi kaupungin tunnusmerkeistä.

Syksyn aurinko leikkii patsaan pronssisella pinnalla ja saa sateen kostuttaman Laisvės-kadun kiiltelemään. Paikoin kävelykatu valurautaisine parvekkeineen tuo mieleen Pariisin. Monia Euroopan kaupunkeja on kutsuttu pikku-Pariisiksi, ja niin myös entisaikoina Kaunasia sen kahvilakulttuurin ja arkkitehtuurin ansiosta.

Laisvės tarkoittaa vapautta, joka Liettuan kohdalla on ollut kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun Liettua oli osa Venäjän imperiumia. Maan itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin vuonna 1918. ­Toisen maailmansodan myllerryksessä Liettua joutui Neuvostoliiton ­vallan alle, sitten natsi-Saksan, ja sen jälkeen taas Neuvostoliiton. Liettua itsenäistyi muiden Baltian maiden tavoin jälleen Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991, jolloin Mies-patsaskin pystytettiin tänne.

Kaunas on ollut myös Liettuan väliaikainen pääkaupunki, kun Puola miehitti Vilnan vuonna 1920. Kaunasin piti silloin nopeasti mukautua kärkikaupungiksi. Kehitystä siivitti sen suosiollinen sijainti Neris- ja Niemen­jokien risteyksessä. Vuosisatojen varrella kaupunkiin on rakennettu lukemattomia siltoja, joiden koko määrää edes paikalliset eivät muista.

Kaupunkia luonnehtii jatkuvan uudistumisen henki, ja sen ansiosta Kaunas valittiin Euroopan vuoden 2022 kulttuuripääkaupungiksi yhdessä Luxemburgin Eschin ja Serbian Novi Sadin kanssa. Uudistumisen alta pilkottaa myös lämmin­henkinen kilpailu pääkaupunki Vilnan kanssa.

”Kun kerroin perustavani Kaunasiin maistelumenyy­ravintolan, vilnalaiset ystäväni naureskelivat”, kertoo Uoksas-­ravintolan pääkokki Artūras Naidenko virnistellen. ”He kysyivät, että eikö Kaunasissa syödä lähinnä kebabia ja purilaisia.”

Enää ystävillä ei ole syytä naureskella. Naidenkon ja hänen vaimonsa Odetan yhdessä luotsaama ravintola on toiminut kahdeksan vuotta menestyksekkäästi ja muuttanut suosion myötä isompaan tilaankin. Uoksasin menyy edustaa modernia liettualaista keittiötä ja vaihtuu sesongin mukaan. Kuuden ruokalajin illallinen on mielikuvituksekas ja sen 40 euron hinta tuntuu kohtuulliselta.

Kaunasissa saattaakin helposti tavata myös vilnalaisia, sillä junamatka kaupunkien välillä vie vain tunnin.

”Viihdyn Vilnassa, mutta Kaunasissa on aina mukava käydä. Täällä on ihan oma rauhallinen tunnelmansa”, sanoo Simonas Morkvėnas.

Vilnassa asuva Morkvėnas astelee vastaan Kaunasin ­vanhassakaupungissa, kirkkoa muistuttavan kaupunginmuseon edustalla. Morkvėnasin seuralainen Inga Pažereckaitė-Kalėdienė paljastuu intomieliseksi koripallofaniksi.

”Koripallo on tärkeä osa Kaunasin identiteettiä”, synty­peräinen kaunaslainen Pažereckaitė-Kalėdienė kertoo.

Kaupungin koripalloseura BC Žalgiris on Liettuan suurin ja Euroopan tasollakin merkittävä. Se pelaa Liettuan pääsarjan lisäksi Euroliigassa. Olympiakulta- ja maailman­mestaruusjoukkueissa pelannutta Arvydas Sabonisia ihaillaan täällä kuin Kimi Räikköstä konsanaan Suomessa.

Koripallossa pituus on avuksi, ja liettualaiset mainitaan usein pisimpien kansojen listalla. Kadulla kulkiessaan suomalainen voikin tuntea itsensä täällä hiukan pätkäksi.

Kulttuuripääkaupunki 2022 on valmistautunut juhlavuoteensa massiivisin kunnostustöin jo pitkään. Katseltavaa ja koettavaa täällä riittää.

Kun Kaunasista tuli 1920-luvun alussa maan pääkaupunki suurin piirtein yhdessä yössä, rakennuksia alettiin muokata lähetystöjen ja ministeriöiden tarpeisiin. Parinkymmenen vuoden aikana kaupunkiin nousi arviolta 12 000 uutta rakennusta. Niistä löytyy modernistista tyyliä, johon voi tutustua esimerkiksi Ramybės-puiston ympäristössä sekä K. Donelaičio-, Maironio-, Lelijų- ja Trakų-kaduilla. Liettualaisten arkkitehtien kaupunkiin loihtima art deco ei vain jäljittele ranskalaista tai saksalaista arkkitehtuuria vaan henkii omanlaistaan ”kaunaslaisuutta”.

Maailmansotien välissä rakennetuista kirkoista kuuluisin on Žaliakalnisin kukkulalla kohoava kokovalkoinen Kristuksen ylösnousemuksen kirkko. Paikalle voi nousta 1930-luvulla rakennetulla funikulaarilla, joka on yksi maailman vanhimmista toimivista kiskoköysiradoista.

Ylösnousemuksen kirkkoon mahtuu kerrallaan 5 000 ihmistä. Nimi ei viittaa ainoastaan uskonnolliseen ylös­nousemukseen vaan symboloi myös Liettuan kansallista heräämistä. Korkean basilikan kattoterassilta avautuu huikea näkymä Kaunasin uuden kaupungin suuntaan.

Kirkko on käynyt läpi haastavia vaiheita: natsimiehittäjät käyttivät sitä varastona, ja Neuvostoliiton diktaattori Stalin määräsi, että siitä muokattiin tehdas. Kylmän sodan aikana se toimikin radiotehtaana. Entisöinti kirkoksi aloitettiin vuonna 1980-luvun lopussa ja saatiin päätökseen vuonna 2006.

Kaunas rakentuu ajan kerrostumista, joihin tutustuu parhaiten kun kävelee rohkeasti ympäriinsä ja antaa itselleen luvan hiukan eksyäkin. Sopivassa kohdassa vaeltelua on paikallaan myös huilata hetki 1970-luvun neuvostohenkeä tulvivassa Spurginė-kahvilassa.

Nimi tarkoittaa donitsin kaltaista herkkua, ja niitä kahvilassa tarjotaan. Täytteeksi saa niin omenaa kuin lihaakin.

”Kun kahvila kunnostettiin, oli tärkeää, ettei mikään muutu”, Spurginėssa vuosikymmeniä työskennellyt Janina Raškevičienė kertoo hymyillen.

Kaunasin linnoituksen ympärille levittäytyy keski­aikainen kau­pungin­osa perinteisine keskusaukioineen. Se vie kävijän ajatukset Itämeren alueella 1200–1400-luvuilla toimineen Hansaliiton kulta-aikoihin. Jyhkeät kivirakennukset käyvät vuoropuhelua nykyajan kanssa modernien seinämaalausten kautta.

Taiteilija Vytenis Jakas on perustanut E. Ožeškienės-kadun numeron 25 sisäpihalle Kiemo Galerijan, pihagallerian. Sen tarkoitus on myös vahvistaa alueen yhteisöllisyyttä.

”Kun muutin tähän kortteliin neljännesvuosisata sitten, ihmiset eivät edes tervehtineet toisiaan. Omalta osaltani olen pyrkinyt palauttamaan henkeä, joka korttelissa vallitsi ennen toista maailmansotaa”, Jakas kertoo.

Pihagalleriassa voi nähdä Jakasin ja hänen tyttärensä maalauksia ja asukkaiden ympäristötaideteoksia. Osa maalauksista toistaa toisen maailmansodan aikana Liettuasta karkotettujen juutalaisperheiden kotialbumikuvia.

Ennen tuota aikaa Kaunasissa toimi noin 40 synagogaa ja rukoushuonetta, ja juutalaisten yhteisö vaikutti vahvasti alueen kulttuurielämään. Saksalaismiehityksen aikana paikka­kunnalla surmattiin arviolta noin 30 000 juutalaista. Kulttuuri­pääkaupunkina Kaunas on sitoutunut avaamaan monikansallista menneisyyttään ja nostamaan esiin ihmisiä, joiden kohtaloista on pitkään vaiettu.

Juutalaiset asuivat etenkin Vilijampolėn kaupunginosassa, jonne natsihallinto sulki heidät gettoon ja sitten keskitys­leiriin. Nyt tuon alueen laidalla sijaitsevan talon julkisivua peittää Vytenis Jakasin taideteos Palavat kivet. Talon edustalle on pystytetty juutalaisvainojen muisto­merkki, jonka äärellä vierailee päivittäin väkeä, esimerkiksi koululaisia.

V. Putvinskio -kadulla on patsaspuisto, ja sinne kohoavien portaiden taukopaikalla pyörii kaunaslaisia nuoria. Miltä kaupunki tuntuu heistä?

”On mahtavaa, että täällä on niin paljon katutaidetta”, toteavat 16-vuotiaat Neda ja Evita yhdestä suusta.

Vaikka Kaunas heitä miellyttääkin, molemmat arvelevat lähtevänsä aikanaan opiskelemaan Vilnaan. Siitäkin huolimatta, että noin 300 000 asukkaan Kaunasissa on peräti 25 000 opiskelijaa. Yliopistot ja muut oppilaitokset näkyvät kaupungissa konkreettisesti esimerkiksi vahvassa katutaiteen buumissa. Teknillisen yliopiston seinään on muun muassa maalattu naishahmot Leonardo da Vincin kahdesta teoksesta. Nämä leidit kuuntelevat musiikkia kuulokkeilla ja pelaavat shakkia.

Kulttuuripääkaupungin statuksen takana on aina paljon ponnisteluja. Kaunas saattoi saada nostetta hankkeelle jo joulu­kuussa 2015. Silloin sille myönnettiin Unescon designkaupungin asema, jonka voi saada suunnittelun ja muotoilun lisäksi musiikin, gastronomian, kirjallisuuden ja elo­kuvan saavutusten ansiosta. Matkailijan on helppo nähdä perusteita Kaunasin keräämille tunnustuksille.

Niitä perusteita löytyy myös kaupungin lähiseudulta. Noin kymmenen kilometrin päässä Kaunasista sijaitseva Pažaislisin katolinen luostari kirkkoineen on kiinnostava vierailukohde. Barokkiarkkitehtuuria edustava luostarialue on noussut myös suosituksi kuvauspaikaksi, jossa on tehty muun muassa Katariina Suuresta kertovaa HBO:n tv-sarjaa.

Luostarissa asuu edelleen parikymmentä nunnaa. Osa rakennuksista on vuokrattu hotelliksi ja Monte Pacis -ravintolaksi. Siellä voi nauttia henkevän illallisen vaikka Kaunasin-­matkan huipennukseksi. Yhdellä jälkiruuista on erityisen kaunis nimi: Ruusutyyny.

”Haluatteko siihen vielä suihkauksen ruusuvettä?” tarjoilija tiedustelee tuodessaan annoksen.

Miksipä ei, sanotaanhan niin, että Jumala asuu yksityiskohdissa. Ja on mukavaa, että jälkiruoka myös tuoksuu.

Ryanair myy Helsingistä suoria lentoja Kaunasiin, meno–paluun voi saada jopa vain 15–45 eurolla. Finnairilla pääsee Vilnaan (meno–paluu alkaen 150 e), josta juna vie Kaunasiin noin tunnissa. Myös Tallinnasta pääsee junalla Kaunasiin, tosin se vie kymmenisen tuntia.

Moxy Kaunas Center

Nuorekas ja rento, hyvätasoinen hotelli sadan metrin päässä kävelykadusta. 2 hh alkaen 50–70 euroa.

Monte Pacis

Kymmenen kilometrin päässä Kaunasin keskustasta sijaitseva luostarihotelli ravintoloineen sopii erityistä elämystä etsiville. 2 hh 60–200 euroa.

Kaunasiin on helppo tutustua kävellen, mutta kaupungilla kulkee myös johdinbusseja. Pyöräily­kulttuuri on kehittymässä, ja pyöriä voi vuokrata esimerkiksi Kaunas Bike -firmalta.

Matkailutietoa: visit.kaunas.lt

Kulttuuripääkaupungin teema­vuoden antia: kaunas2022.eu