Joonas Berghäll ilmoitti jo seitsemänvuotiaana joulupöydässä, että haluaa isäksi. Hän ei koskaan lapsuudessaan edustanut stereotyyppistä miehen kuvaa. Vaikka hän osasi pilkkoa puut kirveellä ja käytti ketterästi sahaa, hän nautti silti yhtä lailla My Little Ponylla leikkimisestä. Sama pätee aikuisenakin.

– Rakastan nyrkkeilyä mutta samaan aikaan voisin ihan hyvin olla hame päällä. Se ei ole minulle ongelma, hän toteaa.

Nyt 41-vuotias Berghäll tunnetaan poliittisesti aktiivisena elokuvantekijänä. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat dokumentit Miesten vuoro ja maaliskuussa ensi-iltansa saanut Miehiä ja poikia. Poliittinen aktiivisuus ei suuntaudu puolueisiin, vaan hän on intohimoinen miesten ja poikien oikeuksien puolestapuhuja. Yhteiskunta on hänen mukaansa viime aikoina keskittynyt enemmän naisiin ja tyttöihin.

– Tasa-arvo kuuluu kaikille, hän tiivistää.

Jo seitsemänvuotiaana ilmoille kajautettu päämäärä on aikuisiässä vaakalaudalla. Berghäll elää yksin, ja kohtalo on säätänyt biologisen kellon tikitykseen lisänopeutta. Primitiiviset vaistot, jotka käskevät jatkaa sukua, ovat heränneet viattoman lapsen haaveen rinnalle.

Taiteilija sai vuonna 2011 kuvausmatkalla Keniassa elimistöönsä bakteerin, joka tuhoaa ihmisen sisältäpäin. Aluksi lääkäri antoi verikokeiden perusteella suoran kuolemantuomion. Myöhemmin kuitenkin huomattiin, että kyse oli aiemmin luullun madon pikkusiskosta, joka kuolee pois muutamassa vuodessa.

Berghäll ei silti voi ohittaa vallitsevaa tilannetta olankohautuksella. Hänen toimistonsa työpöydällä seisoo parhaillaan kymmenkunta erilaista lääkepurkkia, joista hän joutuu syömään päivittäin. Nukkumista häiritsee keskivaikea uniapnea, ja arkiliikuntakin on hankalaa, koska polvet pettivät jo armeijassa.

– Terveyteni on katastrofaalisessa tilassa. Minulla on kymmenen bakteeria, kaksi virusta ja olen parin viime vuoden aikana ollut hoidossa Auroran sairaalassa ja Saksassa trooppisessa sairaalassa, ja Lontoon trooppisen sairaalan johtaja on avustanut hoidoissa, Berghäll luettelee.

Ennen tuomion lievenemistä Berghäll ehti elää viikkoja siinä käsityksessä, että loppu on nyt.

– Se muutti ja kasvatti minua ihmisenä. Siitä alkaen olen uskaltanut sanoa sen, mitä ajattelen, ilman tarvetta miellyttää kaikkia. Hautajaisissani on ehkä pari ihmistä, jotka oikeasti pitävät minusta, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut, että siellä on 40 ihmistä, jotka muka pitävät.

Berghällin äiti varoitti poikaansa tämän elämänasenteesta. Äidin mielestä olisi ollut parempi myötäillä ympäristöä ja elää turvallisesti, koska oli itse elänyt elämänsä poliittisesti aktiivisena eikä halunnut pojan kantavan samoja painolasteja.

– Olisihan elämä paljon helpompaa, jos vain myhäilisi eikä uskaltaisi sanoa tasa-arvoasioista mitään, mutta se ei minulle käy, Berghäll toteaa.

Intohimosta huolimatta ja osin sen takia Berghäll on joutunut taistelemaan uupumusta vastaan. Jo ennen käänteen tehnyttä bakteeria hän oli ajanut itsensä burn-outiin pelkällä työllä. Elämänsä ammatille ja aatteelle omistanut mies on silti yhä ihminen.

Jäyhä suomalainen mies ei tyypillisesti yksinäisyyttään myönnä, mutta Berghäll puhuu avoimesti. Hänellä ei ole isää tai sisaruksia, ja äitikin kuoli vuonna 2015.

Erityisesti uudenvuoden juhlat ovat kolahtaneet häneen raskaina.

– Olen harkinnut perustavani kokonaan oman yksinäisten miesten uudenvuoden tapahtuman, jossa kohtalotoverit voisivat viettää illan yhdessä, hän pohtii.

Ajatuksen tasolla perheen perustaminen on jo pitkällä. Omissa mielikuvissaan Berghällillä on tytär nimeltä Matilda. Konkretia on viivästynyt, koska mies suhtautui pitkään puolison etsintään sillä ajatuksella, että hänen on ensin hoidettava itsensä terveeksi ja vasta sitten voi tosissaan ryhtyä puolisoksi ja isäksi. Seitsemän vuoden sairastamisen ajan hän on hokenut itselleen vain siirtävänsä rakkauden löytämistä.

Uuden elokuvan juuri päättyneellä julkaisukiertueella iäkkäät rouvat Kemin ja Oulun näytösten yleisöissä kuitenkin käänsivät hänen ajatusmaailmansa asiassa päälaelleen.

– Naiset ovat ihanan rohkeita tässä aiheessa. Eräskin vanhempi nainen kysyi minulta yleisökysymyksenä, että ”mitä jos, Joonas, löytäisit ensin sen rakkauden, ja se rakkaus tekisi sinusta terveen?” Berghäll kertoo.

Ajatus pysäytti miehen. Nyt hän on vihkiytynyt etsimään elämänsä naisen, ja terveys saa tulla rakkauden mukana. Hän kertoo, että jos tämä haastattelu olisi tehty muutama päivä aiemmin, hänen ajatuksensa aiheesta olisivat tyystin toiset.

Rakkauden löytymiseen on nykyään kokonainen maailma täynnä apuvälineitä. Ensin kokeiltiin Tinderiä, josta palkkioksi mies sai vain viruksen puhelimeensa. Sitten hän täytti profiilin Eliittikumppaniin ja kävi treffeilläkin, mutta nekään eivät avanneet oikotietä onneen. Berghäll on tullut siihen tulokseen, että elämän rakkaus löytyy jotakin muuta kautta.

Hän tiedostaa, että koska hän haluaa perheen heti, puolisoksi ryhtyvän naisen täytyisi hyväksyä hänet siinä rauniomaisessa kunnossa, jossa hän on.

– Naisen täytyy olla sujut sen asian kanssa, että minä olen kipeä. Olen ajatellut laittaa lääkärien ja sairaanhoitajien lehteen treffi-ilmoituksen, johon tulee mainoslauseeksi ”remontoijan unelma”.

Etsinnästä ei voi kuitenkaan tehdä toista päivätyötä, sillä paras lääke hänen sairauteensa on lepo. Miehiä ja poikia -elokuvan julkaisukiertueen jälkeen hän palasi takaisin Lapin-kotiinsa Tervolaan. Kehä kolmosen sisäpuolella lepäämisestä ei yksinkertaisesti tule mitään.

Ainakin vielä tämän kerran palaaminen tapahtuu yksin.