Aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta, ja raikas merituuli puhaltaa navakasti. Vesi pärskyy lautan keulasta kannelle, kastellen autot ja niistä ulos uskaltautuneet ihmiset.

Jo vajaan puolen tunnin lauttamatka mantereelta Hailuotoon on pieni matkaelämys.

Ystäväni, kirjailija Katri Rauanjoki, tapaa sanoa, että Hailuodon-lautalla voi tuntea suorastaan fyysisesti, miten kiire, stressi ja suorittaminen jäävät taakse.

Katri käy meillä Hailuodossa usein kotvimassa, kuten hän sanoo, eli olemassa luovasti jouten.

Hailuodossa ihmistä odottavat vaaleahiekkaiset, ankarien tuulten muovaamat rannat ja mäntymetsien harmaanvihreät jäkäliköt. Kylänraitilla viipyilevä menneen maailman tuntu ja öinen usva peltoaukeiden yllä. Ne saavat mielen tyyntymään ja luovuuden heräämään. Ehkäpä siksi saaressa asuu ja vierailee myös paljon taiteilijoita.

Hailuoto sijaitsee Pohjanlahdella Oulun edustalla. Maanteitse matkaa Oulun keskustasta kertyy reilut 50 kilometriä.

Saari on syntynyt maankohoamisen seurauksena, ja vakituista asutusta täällä on ollut 1100-luvulta saakka. Nykyisin Hailuodon pinta-ala on 202 neliökilometriä, mikä tekee siitä Perämeren suurimman saaren. Ympärivuotisia asukkaita on noin tuhat.

Hailuoto on nimetty kansallismaisemaksi. Erikoisen meriluonnon lisäksi saaressa on runsaasti hyvin säilyneitä talonpoikaisrakennuksia ja pihapiirejä.

Tämä on myös lintubongareiden paratiisi. Lintujen kevätmuutto on joka vuosi yhtä häkellyttävän huikea kokemus. Talven hiljaisuuden jälkeen ilma on yhtäkkiä täynnä kaakatusta, tööttäilyä ja siipien suhahtelua, kun sadat ja tuhannet hanhet, sorsat, joutsenet ja kurjet palaavat etelästä. Saaressa pesivistä harvinaisuuksista voisi mainita kaulushaikaran ja harmaasorsan.

Hailuotoon tutustuminen on helppoa. Sen lävitse hujauttaa autolla runsaassa puolessa tunnissa. Saarta halkovan kapean maantien varrelta löytyvät kaikki olennaiset koettavat elämykset.

Toinen kirjailijaystäväni, Johanna Sinisalo, on vaeltamisen konkari, ja hänkin kehuu luotoamme.

Hailuoto on ihanteellinen esimerkiksi aloitteleville patikoijille ja lasten kanssa liikkujille, koska maasto on tasaista ja helppokulkuista, Johanna on kiitellyt. Metsä­autoteiden ja polkujen verkostosta voi räätälöidä itselleen juuri sopivan mittaisen retken. Silmä ja sielu lepäävät mänty­kankailla, ja sopivana sesonkina patikoija voi kerätä reitiltään vaikka herkkutattien saaliinkin.

Myös hevosella liikkuen täällä voi nauttia maisemista. Laukka pitkin luodon rantaviivaa on juuri niin ihanaa, kuin miltä se kuulostaakin. Heikkisen haka järjestää islannin­hevosvaelluksia, joilla voi viipyä muutamasta tunnista useampaan päivään.

Täydelliseen kesäpäivään Hailuodossa kuuluu päivän paistattelu Marjaniemen avarilla rannoilla. Auringon paahtama hiekka polttaa jalkapohjia, meri houkuttelee uimaan. Horisontissa lipuu kenties laiva, johon viedään satamasta oranssilla kutteriveneellä luotsia.

Marjaniemen punamökkistä kalastajakylää vartioi kaunis, 1871 rakennettu majakka. Pikkiriikkiset mökit ovat kuin satukirjasta, ja majakassakin asuu taatusti muumipeikkojen esi-isiä.

Tarkkasilmäinen vieras panee merkille myös ulkohuussien monilukuisuuden. Joka mökillä on oma pikkulansa.

Meriheinää kasvavat hiekkadyynit tuntuvat täällä jatkuvan lähes silmänkantamattomiin. Niiden väleihin on muodostunut suojaisia sopukoita, joihin voi vetäytyä ottamaan aurinkoa ja vaikka lukemaan omassa rauhassaan. Mereen saa kahlata pitkälle ennen kuin vesi syvenee, minkä vuoksi täällä on pientenkin lasten leppoisaa puljata auringossa.

Marjaniemestä löytyvät myös Hailuodon ainoat ­varsinaiset ruokaravintolat, Luoto ja Luotsihotellin ravintola Aava. Muualtakin saarella kyllä saa syötävää: Café Kaija tarjoaa fish and chipsiä ja Halstarin savustamo savu­kalaa sekä erinomaista lohikeittoa. Puikkarin kahvila myy itseleivottua pullaa sekä paikallisia käsitöitä.

Jos kalahallista kuuluu kolinaa, ovat kalastajat saapuneet mereltä ja perkaavat hallissa saalistaan. Silloin sieltä voi käydä ostamassa tuoreen päivän kalan ja paistaa sen aallonmurtajan nuotiopaikalla.

Kun halli on kiinni, voi tehdä kuten paikalliset eli soittaa suoraan kalastajalle, Välimäen Markolle tai Tönkyrän Markulle. Markon vaimo Thirada tekee tilauksesta myös thaimaalaisia herkkuja.

Hailuoto ei tarjoa kuitenkaan ainoastaan rantoja, luontoa ja hyvää kalaruokaa. Saaren kesässä tapahtuu paljon.

Heinäkuun puolessavälissä Marjaniemen nokalla järjestetään Bättre Folk. Se on kulttisuosioon noussut musiikki- ja kirjallisuusfestivaali, joka kokoaa kotimaisen indiemusiikin ja sanataiteen kuumia nimiä sekä parituhatpäisen yleisön maisemaan, jollaista ei muualta Suomesta löydy.

Bättre Folk on niin pidetty, että sillä on nykyisin myös Lapissa Pyhätunturilla talvinen sisarfestivaali. Tapahtumien pyörittäjä on Hailuodossa asuva Aki Roukala, joka on myös ammattikuvaaja ja ottanut tämän jutun kuvat.

Heinäkuun lopulla luotoon saapuu ohjaaja-kirjailija Juha Hurme ja muita teatterin ammattilaisia teatterifestivaaleille. Näytelmiä esitetään jännittävissä paikoissa, kuten höyry­myllyssä, maalaistalon pihalla tai Pöllän rannalla. Hurme on sanonut, että sitten kun Hailuotoon pääsee siltaa pitkin, teatterifestivaalit siirtyvät toisaalle. Ei siis kannata aikailla, mikäli haluaa ne kokea. Siltoja ja pengertietä yhdistävä uusi väylä saareen saattaa toteutua jo vuonna 2021.

Elokuussa ovat vuorossa Hailuodon musiikkijuhlat ja metsästyskauden aloittavat legendaariset jahtitanssit. Metsästyksellä on iso merkitys saaren elämässä, ja luotolaiset syövät paljon riistaa. Myöhemmin syksyllä alkaa hirvenpyynti, jota juhlitaan marraskuussa hirvipeijaisilla. Saaren hirvikanta on vaihdellut alle sadasta muutamaan sataan.

Spontaaneja juhlia, konsertteja ja muita tilaisuuksia täällä syntyy aina inspiraation iskiessä. Pikkuinen kyläyhteisö on hämmästyttävän vireä. Satunnaisella matkailijallakin on mahdollisuus päästä nauttimaan luotolaisesta elämän­menosta, jos vain tietää minne mennä. Lukekaa kauppojen ja kirjaston ilmoitustaulut tarkkaan!

Laulaja-lauluntekijä Mirel Wagner on asunut saarella kulttuuritalo Päiväkodin taiteilijaresidenssissä tekemässä musiikkia. Hän sanoo, että Hailuodossa, jos missä, voi vielä kyläillä.

Entistä kyläilykulttuuria ei Suomessa enää ole paljon, mutta täältä sitä löytää. Hailuodossa on mahdollista piipahtaa vierailulla ilman ennakkoon sopimista. Jos kävijällä ei ole vielä tuttua saarella, kannattaa käydä Päiväkodin tapahtumissa tai luodon juhlissa – pian ystäviä riittää.

Kulttuuritalo on yksi Hailuodon ylpeydenaiheista. ­1930-luvulla valmistunut rakennus on aikoinaan toiminut muun muassa synnytyssairaalana, neuvolana, päiväkotina ja lottien kahvilana. Upeasti kunnostettu rakennus keskellä kylää pitää sisällään työ­tiloja luovien alojen ammattilaisille ja ehkä maailman pienimmän musiikkistudion. Talolla järjestetään monenlaisia tilaisuuksia, joiden ohessa lämpiää mukava pihasauna.

Toinen mainio paikka päästä juttusille paikallisten kanssa on ravintola Iltalento. Sen  karaoke- ja bändi-iltojen tunnelma on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) surrealistinen trippi pohjoiseen kapakkakulttuuriin. Seo-huoltoaseman baarin kaurismäkeläisessä miljöössä kokoontuu aamukahviaikaan taas paikallisten parlamentti, jossa ruoditaan saaren ja maailman menoa.

Keskiviikkoiltaisin kello kuusi joukko oman elämänsä ­zlataneita ja ronaldoja kerääntyy kirkonkylän koulukeskuksen takana sijaitsevalle urheilukentälle. Jalkapallopelit ovat kaikille avoimia, ja niihin osallistuu kaikenikäisiä ja -tasoisia pelaajia.

Mantereen koirat – kuten täällä leikkisästi muualta tulleita kutsutaan – ovat erittäin tervetulleita osallistumaan saaren urheilutapahtumiin, mikäli uskaltavat. Joskus kentällä pelataan esimerkiksi pesäpalloa, sitäkin periaatteella kaikki mukaan!

Samalla reissulla voi katsastaa läheisen kirjaston, jonka pihalla törröttää toinen Hailuodon hienoista majakoista. Kirjastossa on esillä hailuotolaisten taiteilijoiden töitä sekä vaihtuvia näyttelyitä. Kiinnostavaa taidetta löytyy myös käsityömyymälä Luovon Puojin yhteydessä olevasta galleriasta.

Itse olen sitä mieltä, että Hailuodossa kuuluu juoda kaljaa ja halata tarreja.

Pari vuotta sitten saareen perustettiin ainoastaan luomu­oluita valmistava panimo. Se ilmoittaa olevansa lajissaan Suomen ensimmäinen. Panimon yhteydessä on tunnelmallinen baari, jonka terasseille paistaa aina aurinko.

Paikassa järjestetään myös tapahtumia rock-konserteista olutjoogaan, mutta ensiluokkaisen juoman nautiskelu kauniissa miljöössä vinyylilevyjen soidessa rahisten taustalla riittää elämykseksi itsessäänkin.

Parasta Hailuodon oluissa on maun ja laadun lisäksi se, etteivät ne aiheuta krapulaa. Tästä minulla on runsaasti omakohtaista kokemusta.

Tarri puolestaan on paitsi yksi panimon valmistamista oluista, myös kaikennähnyt, viisas, paksu ja ryhmyoksainen hailuotolainen rantamänty. Luotolaisen mytologian mukaan jokaisella tarrilla on oma sielu, ja se on helppo uskoa, kun pääsee puun voimapiiriin.

Upea tarrinhalailupaikka löytyy Luovontien varrelta, vähän ennen Koivukylän tienhaaraa. Toinen hieno on kirkon edustalla. Myös itse kirkko ja kaunis metsähautausmaa ovat tutustumisen arvoisia.

Oikeastaan olen sitä mieltä, että Hailuotoon on vaarallista tulla. Erityisen vaarallista on ihastua sen luontoon ja tutustua saaren asukkaisiin, innostua boheemin luovasta meiningistä. Siinä käy helposti niin kuin minulle ja monelle muullekin on käynyt.

Tänne on päästävä uudestaan. Tänne haluaa muuttaa ­asumaan.

Lautta kulkee Oulun­salosta Hailuotoon ja takaisin joka päivä suunnilleen kerran tunnissa. Yöllä on tauko, noin välillä 00–05. Kesällä vuoroja ajetaan päiväsaikaan noin puolen tunnin välein.

Oulusta pääsee Hailuotoon bussillakin, ja oululaisittain onnikalla saapuva voi jäädä kyydistä heti saaren alkupäässä Töyrän pysäkillä. Siitä voi kävellä merkittyä retkeilyreittiä aina saaren toiseen päähän Marjaniemeen saakka.

Saarella on tarjolla monenlaista majoitusta, etenkin kesällä.

Ainoa varsinainen hotelli on Marjaniemen majakan juurella sijaitseva, enti­seen luotsiasemaan kunnostettu Luotsihotelli (wildnordic.fi/lighthouse).

Lisäksi löytyy vuokra­­mökkejä, maatila­majoitusta sekä paikkoja matkailuautoille ja telttailuun. Lisätietoja majoituksesta ja koko saaresta: hailuoto.fi.