Apu-tonnin vastaanottajan kasvoilla on tyytyväinen hymy. Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:n toiminnanjohtaja, Veikon ja Lahjan poika Heikki Hursti, 64, iloitsee jokaisesta lahjoitetusta eurosta.

– Tuntuu hyvältä huomata, että yritykset, yhdistykset ja myös yksityiset ihmiset tahtovat auttaa yhteiskunnan kaikkein vähäosaisimpia. Tämä kaikkihan pyörii pääosin lahjoitusvaroin, Hursti sanoo.

Heikki Hursti jatkaa kolmannessa polvessa työtä, jota hänen isoisänsä jo yli 50 vuotta sitten aloitteli.

Laupeudentyön jatkuminen oli vaarassa loppua rahojen huvettua viimeisilleen samaan aikaan, kun yhteiskunnan tuki yllättäen pieneni. Hursti sanoo, että perusteluna oli, ”että saamme lahjoitusvaroja aikaisempaa enemmän”.

Avun lukijat ehdottivat Hurstin ruoka-avulle Apu-tonnia. Sille löytyy monia rahareikiä.

– On vuokrakulut, automenot ja palkat, Hursti luettelee.

– Olen iloinen Avun lukijoiden valinnasta. Tällä hetkellä etsinnässä on meille tarpeellista logistiikkatilaa, ja sen hankkimiseen nyt saatu tuhat euroa on mukava virike.

Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön kautta kiertää tavaraa todella paljon, ja päivittäin saattaa tulla täysi kuorma-autollinen. Siksi tilat Helsingin Kalliossa Helsinginkadun ja Fleminginkadun kulmauksessa ovat käyneet yhä ahtaammiksi.

Sijainti sen sijaan on hyvä.

– Olemme siellä, missä apu parhaiten kohtaa sen tarvitsijat, Hursti arvioi.

Maanantaisin on vaatejako kello 12–14. Ruokajako puolestaan tapahtuu keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 9.30–14.00.

– Ensimmäiset ihmiset odottavat ovien avautumista jo puoli kahdeksan aikaan, Hursti kertoo.

Jakopäivinä Hurstin apuna on 20–25 vapaaehtoista. Hakupäivinä maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin on auttamassa tusinan verran ihmisiä.

Heikki Hursti sanoo, että jokaisena jakopäivänä 2 700–3 000 ihmistä jonottaa perheilleen ruokaa. Luvut ovat järkyttävän suuria. Leipäjonojen ei pitäisi olla todellisuutta Suomi-nimisessä hyvinvointiyhteiskunnassa.

– Mutta kun ne ovat, Hursti todistaa.

Kuvaavaa nykyiselle Suomelle on, että niin moni ihminen on vapaaehtoisen avun varassa.

On ihmeellistä, että Suomessa tilanne on päästetty näin pitkälle. Ihmisten pitää tulla pääkaupungin kadulle julkisesti jonottamaan ruokaa.

– On totta, että yhteiskunta olemme me. Mutta poliittisen puolen ja puolueiden edustajille en enää oikein jaksa sanoa mitään, kun mikään ei vaikuta mihinkään.

Hursti kertoo käyneensä kutsuttuna eräiden hallintobyrokraattien luona.

– Kun lähdin sieltä pois, he kiittelivät minua, että olin ehtinyt ja jaksanut tulla kertomaan heille omia mielipiteitäni. ”Ne ovat meille niin tärkeitä”, he sanoivat. Mutta mitään ei tapahtunut.

Hursti keroo joidenkin korkeampien sosiaaliviranomaisten ehdottaneen, että ruoanjakelu lopetettaisiin ja että vähäosaisille katettaisiin yksi iso pöytä.

– Miten ihmiset selviäisivät sen ruokailun jälkeen viikon muista päivistä, ja kuka perheestä kulloinkin ehtisi sinne syömään?

Hän kertoo, kuinka heiltä annetaan kotiin vietäväksi ”iso, hieno ruokapussi, josta voi nauttia haluamanaan ajankohtana”.

Hurstin Valinnan jakojonossa ihmiskirjo on suuri: on eläkeläisiä, yksinhuoltajia, pätkätyöläisiä, perusturvalla eläjiä ja opiskelijoita.

– Ihan tavallisia ihmisiä, joilla elämän keinot ovat vähissä.

Hursti kertoo, miten hienoa oli saada yhteydenotto Metallica-bändiltä.

– Noin kuukautta ennen Suomen-keikkaa Metallican edustaja otti yhteyttä ja sanoi, että he haluaisivat tavata.

Metallica lahjoitti Hurstin toimintaan 25 000 euroa. Bändillä on tapana tehdä hyvää siellä, missä se kulloinkin keikkailee.

– Olivat aikuisia miehiä, tosi symppis-tyyppejä. Heidän tekonsa kertoo sydämen asenteesta. Jenkkien suurimpien artistien ei enää tarvitse yrittää olla mitään enemmän kuin he ovat. Sitä paitsi Metallican lahjoitus tuli pahimpaan tilanteeseemme ja pelasti toiminnan jatkumisen ainakin jouluun asti, bändin jäsenet tavannut Heikki Hursti juttelee.

Laupeudentyön tiloissa Helsingin Kalliossa on seinille ripustettu paitsi lahjoittajien sekkejä myös iskulauseita: Rukous on voimaa! Jeesuksessa on syntien sovitus! Usko ilman tekoja on kuollut!

Itse Heikki Hursti kertoo saavansa voimia ”tuolta yläkerrasta”.

– Minulla on luja usko Jumalaan, johon vanhempani myös uskoivat.

Ja voimia Hursti todella tarvitsee vaikeassa työssään.

– Ruoanjako on monille sosiaalinen tapahtuma: terapiaa ja juttelua. Me kyllä ehdimme jutella. Tai kun joku itkee osaansa, meillä on aikaa lohduttaa, Hursti sanoo.

Ruokapaketin voi noutaa myös hiljaa ja anonyymina.

Heikki Hurstin tytär Sini Hursti on neljännessä polvessa mukana, nyt Laupeudentyön varatoiminnanjohtajana.

Millaiselta tulevaisuus vaikuttaa?

Heikki Hursti ennustaa leipäjonojen vain kasvavan.

– Se johtuu poliittisten päättäjien ratkaisuista.

Silti Hurstin silmissä pilkahtaa myös valoa.

– Onneksi Suomessa on paljon hyviä ihmisiä ja hyvää tahtoa, hän päättää.