Tämä paikka tuntuu olevan kaukana kaikesta, ja se on hieno asia! Hossan kansallispuisto sijaitsee itärajan tuntumassa Suomussalmen, Kuusamon ja Taivalkosken kunnissa, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien rajamailla.

Hossan kansallispuisto perustettiin Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi 2017. Se täydensi maamme kansallispuistojen lukumäärän komeasti neljäänkymmeneen. Uuden kansallispuiston perustaminen kuului hallituksen kärkihankkeisiin.

Juhlakansallispuiston asemasta kilpaili myös etelärannikolla sijaitseva Kirkkonummen Porkkalanniemi, mutta ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) päätti esittää puiston perustamista Hossaan.

Valintaa tuskin voi moittia, onhan Suomussalmen ja ylipäänsä itäisen Kainuun alue ollut merkittävä Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä, mistä ovat merkkinä talvisodan muistomerkit ja taisteluhaudat.

Tärkeää puiston perustamisessa oli myös se, että siitä vallitsi alueen asukkaiden keskuudessa suuri yksimielisyys ja sitoutuminen luonnonsuojelutavoitteisiin sekä luonnon käytön rajoittamiseen. Näiden edellytysten puuttumisen takia esimerkiksi Kilpisjärvelle Käsivarren Lappiin ei ole perustettu kansallispuistoa.

Kansallispuisto edistää Hossan alueen jo entisestään vilkasta retkeily- ja virkistyskäyttöä ja siihen perustuvaa yritystoimintaa. Muuten niin hiljaisessa kylässä kansallispuiston opastuskeskus tarjoaa kaivattuja palveluita, ja puisto on luonut alueelle myös lisää työpaikkoja.

Osallistuin itsekin paikallistalouden ylläpitämiseen tekemällä muutaman päivän retken Hossaan isäni kanssa viime keväänä. Majoituimme viihtyisään, joskin jo hieman nukkavieruun vuokramökkiin idyllisen lammen rannalla Hossan kylän vieressä, muutaman kilometrin päässä kansallispuiston rajasta.

Päivät kuluivat pitkillä patikkaretkillä kauniiden harjujen ja niitä ympäröivien sokkeloisten järvien äärellä. 

110 neliökilometrin laajuisena Hossan kansallispuisto on keskimääräistä suurempi, ja siellä voi todella tuntea olevansa hyvällä tavalla kaukana. Kansallispuiston opastuskeskuksen työntekijä tiesi kertoa, että Hossan nimi tulee saamen kielen sanasta huossa, joka tarkoittaa kaukana sijaitsevaa paikkaa.

Yksi retkemme kohokohdista oli vierailu kansallispuiston pohjoisosassa sijaitsevassa Julma-Ölkyssä. Kanjonia ympäröivä kansallispuiston osa muodostaa kartalle erillisen, niemeä muistuttavan kielekkeen, ja siellä ollaan jo Kuusamon puolella.

Jos Hossan harjumaisemat ovatkin muodoiltaan lempeät, kallioinen Julma-Ölkky tarjoaa nähtävää ja koettavaa dramatiikannälkäisille.

Julma-Ölkky on Suomen ehkä hienoin kanjonijärvi. Se on muodostunut muinaisten maanjäristysten yhteydessä syntyneeseen maankuoren repeämään. Kanjonin pituus on kolme kilometriä ja syvyys enimmillään lähes sata metriä, josta reilut 40 metriä on veden alla.

Julma-Ölkyn järvi on noin 235 metriä merenpinnan yläpuolella, ja sitä ympäröivät kalliot lähes 300 metrissä, joten alueen ilmasto on pohjoisempi kuin pelkkä sijainti leveysasteilla antaa ymmärtää.

Julma-Ölkkyyn voi tutustua kesäaikaan veneretkillä, joita paikalliset yrittäjät tarjoavat, ja talvella järven jäällä on kätevä liikkua hiihtäen. Kanjoniin tutustumista helpottavat metalliset portaat ja uusi riippusilta, joka ylittää järven todella jyrkästä ja kuvauksellisesta kohdasta.

Tärkeä osa Hossan kansallispuiston viehätystä on alueen pitkä asutushistoria. Porojakin näkee yleisesti.

Suomen näyttävimpiin lukeutuvat kalliomaalaukset henkivät mystistä tunnelmaa.

Katselen jyrkänteen päältä avautuvaa jyrkkäpiirteistä rotkojärveä, jonka nimi on Somer. Se on jatkumoa pohjoiseen ulottuvalle Julma-Ölkylle.

Värikallio häämöttää kuusten takana, mutta en kiiruhda sinne. Näköalapaikalla on puinen penkki, jolla haluan istahtaa hyvän tovin ja imeä sieluuni paikan henkeä. Mieleni rauhoittuu, tunnen ikiaikaisten tarinoiden, täällä asuneiden eränkävijäin kohtaloiden kulkevan lävitseni. Avara hiljaisuus soi korvissani, vain Kainuun salomaiden tuuli humisee kaukaisessa kuusikossa. Aika tuntuu pysähtyvän.

Puolen tunnin hengellisen retriitin ja meditaatiota muistuttavan istuskelutuokion jälkeen pakkaan reppuni ja olen valmis astumaan kalliomaalausten luo. Ne ovatkin vaikuttavia.

Kun saavun Värikalliolle, minulle tulee samankaltainen tunne kuin aikoinaan Australiassa eräässä aboriginaalien pyhässä paikassa. Sielläkin oli jyrkkiä kalliomuodostelmia, joihin oli jätetty punaisella värillä käsien jälkiä.

Maalauksia on hyvä ihastella rotkojärveltä käsin uudenkarhealta metalliselta kävelysillalta. Eipä niitä muuten oikein näkisikään ilman venettä.

Hossan vedet ovat kirkkaita, ja niissä elää suuria kaloja. Esimerkiksi siika on ollut alueen himoittu saaliskala jo vuosisatojen ajan, ja kalastusta on mahdollista harjoittaa tänäkin päivänä lupien kanssa.

Puiston vesireitit tarjoavat mahdollisuuksia jopa useiden päivien melontaretkiin. Lumivarmana alueena Hossa on luonnollisesti myös hiihtäjän paratiisi.

Kapeita ja sokkeloisia järviä ympäröivät harjut ovat yleisilmeeltään karuja, ja ne nousevat jyrkästi kymmenien metrien korkeuteen.

Kivikkoisilla poluilla onkin syytä varautua paitsi nilkkojen muljahteluun myös vuolaana virtaaviin hikikarpaloihin.

Moni voi miettiä, miksi vaikkapa eteläsuomalaisen kannattaisi lähteä yli 700 kilometrin päähän Hossaan retkeilemään, kun periaatteessa samannäköisiä karuja harjumaisemia on paljon lähempänäkin.

Vastaus löytyy Hossan nimen alkuperästä: tämä paikka todellakin on kaukana kiireestä. Paikan päälle tullessaan havaitsee sen, kuinka kirkasta ja puhdasta Kainuun luonto on. Ihmisiä on vähän, eikä maasto ole niin kulunutta ja polut niin ruuhkaisia kuin ruuhka-Suomessa. Liikenteen taustahälyä ei kuulu.

Kuvat kertovat, miltä Hossassa näyttää. Mutta se tunne, kun on todella täällä paikan päällä, kaiken kauneuden ja hiljaisuuden ympäröimänä – se on koettava itse.