Lehdessä oli otsikko ”Juhannuskilot pois”.
Mitkä ihmeen juhannuskilot? Juhannusta juhlitaan vain yksi ilta (seuraava päivä menee toipuessa), joten olen miettinyt lähes koko ikäni, millainen ihminen pystyy syömään yhdessä illassa niin paljon, että kertyneet kilot täytyy sen jälkeen laihduttaa. Mitä ihmettä juhannuspöydässä syödään? Norsu? Kaksi norsua?
Toki ymmärrän, että juhannuksena menee olutta, makkaroita, grillipihvejä ja jäätelöä. Mutta kuinka monta makkaraa pitää syödä yhden illan aikana, ettei seuraavana aamuna mahdu enää housuihinsa?
Myös vappua juhlitaan samalla tavalla yksi ilta (jälleen seuraava päivä menee toipuessa). Miksi sitä ei katsota niin lihottavaksi kuin juhannusta?
Ihmettelen myös joulukiloja. Joulua juhlitaan kolme päivää, joten on ymmärrettävää, että siinä ehtii syödä norsun jos toisenkin. Mutta kuinka ihminen voi syödä kolmessa päivässä niin paljon, että koko kevät pitää laihduttaa? Ja mitä ne ihmiset syövät? Kaikki tuntemani ihmiset pystyvät syömään porkkana- ja lanttulaatikoita vain pari päivää, sen jälkeen jouluruoka alkaa jo pahasti tökkiä (tosin kinkku maistuu leivän päällä melkein uuteenvuoteen asti).
Pääsiäisenä suomalaisissa ruokapöydissä syödään mämmiä ja lammasta. Pääsiäinen kestää neljä päivää, mutta koskaan ei anneta laihdutusvinkkejä pääsiäiskiloille. Pääsiäisessä on sentään jouluun verrattuna yksi päivä enemmän aikaa puputtaa suklaata.
Entäs yrittäjän päivän kilot?
Ihmettelen syvästi, että vain juhannuskiloista ollaan huolissaan. Almanakka on täynnä muitakin yhden päivän juhlia, jolloin kansalaisia pitäisi varotella ruokaövereistä.
Esimerkiksi syyskuussa vietetään yrittäjän päivää ja helmikuussa ruotsalaisuuden päivää. Voi, millaisia kiloja joku saattaa hankkia ruotsalaisista lihapullista, suolasillistä, perunamykyistä ja faluninmakkarasta.
Toukokuussa vietetään Eurooppa-päivää. Euroopassa on 51 valtiota, joista joku saattaa varomattomasti napata kaloripitoisen kansallisruoan ruokapöytäänsä. Esimerkiksi Liechtensteinissa syödään Käsknöpfleä eli juustopastaa ja Montenegrossa perunasta tehtyä kačamakia sekä lehtikaalista valmistettu raštania, (mutta se on kaalia eikä kauheasti lihota). Tanskalainen flaeskestegon on porsaanpaistia, minkä päälle jätetty kamara paahdetaan uunissa. Mikä kaloripommi! Nyt heti huolehtimaan Eurooppa-päivän kiloista.
On myös kovin sääli, että vain Runebergin päivänä voi hankkia tortuilla kiloja, kun Minna Canthilla (19.3.), Mikael Agricolalla (9.4.), Eino Leinolla (6.7.), Aleksis Kivellä (10.10.) ja Jean Sibeliuksella (8.12.) on myös omat juhlapäivänsä.
Sibeliuksen päivänä mässäiltäisiin ostereilla
Jos näille suurmiehille- ja naiselle lanseerattaisiin omanlainen torttu, Sibeliuksen päivänä mässäiltäisiin ostereilla ja sorsalla. Illan päätteeksi napattaisiin säveltäjän tavoin laiha viskigrogi kinuskikakkupalan kanssa.
Minna Canthin päivänä litkittäisiin kahvia, kirjailijan tavoin vähintään yhdeksän kuppia päivässä. Jos joisi sen mustana, Minna Canth-päivän kilot eivät pääsisi yllättämään. Kovasti varmasti tykättäisiin Suomen uskonpuhdistajan Mikael Agricolan päivästä. Mikael vetäisi kevyesti pari litraa olutta päivässä, ja keskiajalla sitä litkivät kaikki – myös kirkon väki.
Kakkosvapuksi voitaisiin sitten kehittää heinäkuussa Eino Leinon päivän kännit.
