Pariisin taidekoulut kiertänyt taidemaalari Eero Järnefelt (1863–1937) saapui ensimmäisen kerran Pohjois-Karjalan Kolille 1892. Hän ihastui maisemaan, johon palasi uudelleen ja uudelleen.
Seuraavina vuosina Kolilla syntyi piirroksia, valokuvia, luonnoksia, guasseja, joissa oli tykkylumen painosta katkenneita puita ja Pielisen pintaa, joka sulautuu taivaanrannassa taivaaseen. Ukko-Kolilla, Akka-Kolilla, Paha- Kolilla, Mäkrävaaralla, laaksoissa, metsälammilla.
Saavuttiin vuoteen 1899, ja venäläistämisen aalto pyyhki läpi autonomisen Suomen. Elettiin ensimmäisen sortokauden kiihkeimpiä hetkiä. Taiteilijat eivät voineet jäädä hiljaisiksi. Oli korostettava erityistä kansallista luontosuhdettamme ja isänmaata. Oli tehtävä isänmaallisia kirjoja, säveliä ja kuvia.
Jean Sibelius sävelsi Finlandian ja Eetu Isto maalasi lakikirjaa Suomi-neidon käsistä raastavan kaksipäisen kotkan.
Suomen luonnon erityisyys hehkui teoksessa
Tuona vuonna Eero Järnefelt jätti jälkensä isänmaan taidemaisemaan teoksella rakkaasta maisemastaan. Järnefelt ei kuitenkaan käynyt tuolloin Kolilla taiteilemassa. Hän koosti syysasuisen maiseman valokuvien, luonnostensa ja edellisten töidensä pohjalta. Syntyi Syysmaisema Pielisjärveltä.
Maalauksessa kohtaavat jylhien vaarojen ja pilviä peilaavan veden maailmat. Syyskullassa hehkuvat rinteet, pilvet, jotka lipuvat vaaroja nuollen, mutta järven takana odottaa ihana kirkkaus ja pouta. Maalauksesta ei tullut tarkka näkymä Mäkrävaaralta, vaan kooste Koli-maisemasta, symboli siitä, mitä taiteilija halusi välittää.
Isänmaallinen kuva julisti luontomme erityisyyttä, Suomen vanhinta peruskalliota, joka seisoi ylväänä ulkoista uhkaa vastaan. Koli ei kuitenkaan ollut koskematon erämaa, vaan ihmisen jälki näkyi myös Järnefeltin maisemassa. Se näkyi Kolin huippujen paljaina lakina ja etualan kaskettuna rinteenä. Kolilla oli ikuiset ajat harjoitettu kaskeamisen kulttuuria, joka poltti puuta ja kasvatti tuhkassa viljaa. Näin mineraalipitoisille, hedelmällisille rinteille syntyi lehtipuuvyöhykkeitä, jotka syksyllä muuttivat maiseman värimereksi.
Nykynäkymä Pieliselle Mäkrävaaralta.
Järnefeltin malli seisoo yhä Mäkrävaaran laella
Maalaus kiersi ensinäyttelyssä Pietarissa, sitten Pariisin maailmannäyttelyssä, kunnes sen hankittiin Antellin kokoelmaan, jota kautta aikanaan päätyi Suomen valtiolle. Järnefelt jatkoi Kolilla taiteilemista vuosikymmenten ajan, teki lukemattomia Koli-töitä, pieniä tutkielmia sekä suuria maalauksia, kuten Helsingin rautatieasemalle päätyneen jättiteoksen.
Vuonna 1936 silloin 63-vuotias taidemaalari kävi viimeisen kerran Kolilla, mutta ei jaksanut enää maalata. Koli oli silloin jo osa kansallista sielunmaisemaa. Se tulisi jatkossa kuvittamaan postimerkkiä, sillä myytäisiin kirjoja, sen ympärille luotaisiin uusia myyttejä, siitä tehtäisiin dokumentteja ja sen maisemia tulisivat toisintamaan monet taiteilijat ja kuvaajat.
Kolille rakennettiin Suomen ensimmäisiin kuulunut opastettu luontopolku ja matkailumaja vuonna 1896. Laajat hakkuut rinteillä estettiin ja valtio hankki alueita omistukseensa vuosina 1906–1907. Kolista tehtiin 1991 lopulta kansallispuisto.
Ensimmäisenä koronakesänä kansa ryntäsi Kolille ja jakoi someen kuviaan. Kolista tuli taas monelle se tärkein osa suomalaista sielun- ja kansallismaisemaa. Mäkrävaaran laella seisoo edelleen käkkyrä, joka oli monesti Järnefeltin mallina.
