Serpentiinimäiset tiet mutkittelevat kohti kaunista laaksoa. Sitä ympäröivät ­korkeuksiin nouseva vuorijono sekä vehreänä levittäytyvä kansallispuisto.

Olemme Italian Trentinon maakunnassa, aivan Sveitsin ja Itävallan rajalla. Tämä on Val di Sole, ”auringon laakso”, ja siltä se päivänpaisteessa tuntuukin. Välillä tosin vatsasta kirpaisee, kun auto kaartaa tiellä tiukkaan mutkaan ja laidalla näkyy suoraa pudotusta useita kymmeniä metrejä.

Jylhässä vuoristomaisemassa on jotain tuttua: pieniä ­järviä ja jokia näkyy siellä täällä. Laaksossa on 130 järveä – melkein kuin Suomessa!

Mutta toisaalta ollaan Suomen maisemista kaukana. Val di Sole on kuin sekoitus Toscanan kuvankaunista maa­seutua sekä Pohjolan metsämaastoa. Vuoristoalueeksi puita on huomattavan paljon, ja joka puolella tuntuu ­talvellakin olevan vihreää.

Näin vaikuttavan luonnon läsnäolo tekee hyvää etenkin niille reissaajille, jotka haluavat ladata lomalla akkujaan.

Val di Sole sijaitsee Dolomiittien vuoriston länsiosassa, jota usein kutsutaan myös nimellä Brenta Dolomiitit. Vuori­jonojen välissä on kyliä, joiden kapeilla kaduilla näkee ihmisiä yleensä vain siellä täällä.

Elo tuntuu miellyttävän verkkaiselta, täällä voi todellakin hengittää helposti. Palvelu hotelleissa, kaupoissa ja ravintoloissa toimii. Englannilla pärjää hyvin, vaikka vanhempi paikallinen väestö ei sitä puhukaan.

Pieneen Cogolon kylään saavuttaessa baskeripäinen vanhempi herra tervehtii arvokkaasti – hän tekee niin jokaiselle vastaantulijalle, myös matkailijoille. Seudun väki tuntuu muutenkin pitävän kävijöitä arvossaan: matkailu on täällä tärkeä tulonlähde.

Sama koskee kesäaikaa. Vuosi vuodelta Alpeilla lyhentyvät talvet ovat haastaneet myös Dolomiittien yrittäjät panostamaan lumilajien lisäksi kesäisempiin aktiviteetteihin, kuten pyöräilyyn, melontaan ja patikointiin.

Val di Solen laaksossa on useita kaupunkeja ja pieniä kyliä, joissa näkyy ajan patinaa, ripaus historiaa. Laaksossa asuu ympärivuotisesti lähes 20 000 ihmistä, mutta talvi­sesongin aikaan määrä nousee huomattavasti.

Hotellien rakennustyyli on alppimainen. Monot jalassa ja sukset olalla reippailevia lasketteluturisteja ei tarvitse väistellä joka kadunkulmassa, vaikka ollaankin keskellä yhtä Alppien suurinta laskettelualuetta, Superskiramaa.

Sokkeloisten katujen varsilla seisoo jykeviä kivitaloja, joiden pihoilta voi bongata kanoja ja lampaita. Maatalous ja käsityöperinteet näkyvät monessa asiassa.

Erityisen ylpeitä paikalliset ovat luomu- ja lähiruuastaan sekä slow food -sertifikaatistaan, joka on tuottajien keskuudessa haluttu sulka hattuun. Vaikka alueen historia ja iso­äidinaikaiset reseptit maistuvat annoksissa, suuret ruoka- ja juomatrendit näkyvät tietysti myös. Paikallinen pien­panimo Birra Pejo valmistaa viittä eri olutta.

”Uskon, että taustani viininvalmistajana antaa uutta lähestymiskulmaa oluiden valmistukseen”, sanoo panimomestari Marco Framba.

Cogolon kylän keskustassa sijaitsevaan panimoon kannattaa pistäytyä niin oluiden maistelun kuin Framban tarinoiden vuoksi. Juomien lisäksi hän suunnittelee itse pullojen etiketit. Ne ovat kuin alueen upean luonnon innoittamia kirjojen exlibriksiä. Kiva tuliaisidea – varsinkin kun lumilomailija voi pakata kotimatkalle pulloja monoihin ja villasukkiin.

Oluissa maistuvat muun muassa paikalliset yrtit, hedelmät ja marjat, joista Val di Sole onkin tunnettu. Alueella kasvatetaan esimerkiksi laadukkaita omenoita, joiden tuotantoa ja myyntiä säädellään tarkasti osuuskunnittain.

Paikallisia omenoita käytetään täällä muun muassa rikastamaan risoton ja pastan makua, ja totta kai omppu toimii tärkeänä raaka-aineena jälkiruuissa. Paperin­ohueeseen taikinaan leivottu omenastruudeli on perinteinen leivos, jota voi maistaa lähes jokaisessa ravintolassa.

Paikallinen lihaherkku on pitkään kypsytetty, savustettu kinkku, speck. Voimakkaan makuinen kinkku on huomattavasti prosciuttoa suolaisempaa. Lihan maku sopii hyvin niin vihannesten kuin pastan pariksi.

Lyhyen kävelymatkan päässä Cogolon kylän pikku keskustasta sijaitsee yksi laakson parhaimmiksi arvioiduista hotelleista. Rauhallisen Kristianian (hotelkristiania.it) huoneen saa noin sadalla eurolla, kun laakson edullisimmissa paikoissa majoittuu noin 60 eurolla. Talvisesonkina hinnat ovat tietysti korkeimmillaan. Ilmainen hiihtobussi vie laskijat Kristiania-hotellilta muutaman kilometrin päähän Pejon hiihtokeskukseen sekä hieman kauempana sijaitsevaan Daolasaan.

Val di Solen laaksoon voi tutustua laajemminkin vaikka vuokra-autolla. Vanhat kylät eivät välttämättä poikkea kovin paljon toisistaan, mutta jokaisesta löytyy jokin oma houkutus, kuten Vermigliosta.

Se on puolentoista tunnin ajomatkan päässä seudun pääkaupungista Trentosta sijaitseva maalaiskylä, jonka kätketty helmi on lähiruokaravintola Bio Agritur Maso Celesta. Ja nyt todella puhutaan lähiruuasta: ravintolan lasilattian alla on navetta lehmineen. Niiden arkiolot vaikuttavat asiallisen mukavilta.

Maukkaiden aterioiden lisäksi ravintolasta voi ostaa ruokaa mukaankin, muun muassa lihaa ja juustoja.

Paikallinen, kermainen Casolét-juusto valmistetaan Peion laaksossa kasvatettujen lehmien maidosta. Juuston ulkopinta on pehmeää, ja se suorastaan sulaa suussa. Sisäosa juustossa on kovempi ja täynnä ilmakuplia, jotka vaikuttavat herkun maitomaiseen makeuteen.

Jos erinomaisten ruokien kaloreita haluaa kuluttaa muuten kuin laskettelemalla, Stelvion kansallispuistosta löytyy esimerkiksi eri mittaisia lumikenkäilyreittejä. Englantia puhuvien retkioppaiden kanssa saa hyvän kuvan muun muassa alueen eläimistä, joihin kuuluvat ­vaikkapa kauriit ja monet linnut. Opastettuihin ulkoiluvaihto­ehtoihin kuuluvat vuodenajasta riippuen myös vuori­kiipeily, melonta ja vaellukset.

Maisemat ilahduttavat kaikkialla. Kun lumikenkäilyn jälkeen nousemme gondolihissillä kolmen kilometrin korkeuteen ihailemaan kansallispuistoa yläilmoista, on kamerat kaivettava nopeasti esiin.

Val di Solesta löytyy hyviä rinteitä ja muita lumi­huveja, mutta alueen monipuolisin laskupaikka on Madonna di Campiglio. Se on kuuluisa maailmancupin kisojen kohde ja yksi koko Italian tunnetuimmista hiihtokeskuksista.

Kuvankaunis laakso sijaitsee Brenta Dolomiittien vuorijonon sekä kahden jäätikköalueen, Adamellon ja Presenan, välissä. Se on erittäin suosittu myös pohjoisitalialaisten keskuudessa ja lumivarma kohde korkean sijaintinsa ansiosta. Kaikkein vaativimmiksi luokiteltuja rinteitä, joiden tunnusväri on musta, on jopa 18! Muita, helpompia rinteitä riittää myös kymmenittäin.

Alueen pisimpiä mustia rinteitä on 2 400 metrin Spinale Direttisimma, joka lähtee Spinalevuoren huipulta. Jo ylhäältä näkee, että rinteessä saa todella tehdä töitä. Keräilemme hetken rohkeutta, ennen kuin lykkäämme itsemme matkaan. Pulssia nostaa muutama jäisempi kohta rinteen yläosassa, mutta sitten vauhdin hurma vie mennessään. Ja pian olemme hississä matkalla takaisin ylös.

Näiden hurjastelujen jälkeen pääsee kätevästi Madonnan viereisen Passo Grostén hiihtoalueelle, joka nousee 2 500 metriin. Ylhäällä aurinko paistaa kirkkaasti ja helpommista rinteistä voi nautiskella rauhassa; laskettelijoita on huomattavasti Madonnaa vähemmän. Täältä löytyy myös Ursus Snowpark, joka on yksi parhaista freestyle-alueista Alpeilla. Suuressa puistossa harjoittelevatkin monet lumilautailun ammattilaiset.

Perheiden kannattaa suunnata Marillevan alueelle, jossa on helppoja, lyhyitä rinteitä sekä lapsille räätälöidyt hiihto­koulut. Marillandia on lapsille perustettu ”parkki”, jossa on turvallista opetella laskettelemaan ja lautailemaan.

Kaiken kaikkiaan Madonna di Campiglion alue on yksi Alppien upeimmista laskukohteista. Siinä on jotain samaa kuin hienona pidetyssä Cortina d’Ampezzossa: rinteet ovat hyvässä kunnossa, ja hissiverkosto toimii. Rinneravintolat ovat siistejä, ja ruoka on vähän laadukkaampaa. Toki siitä saa myös maksaa enemmän.

Madonna di Campigliossa meno ei lopu päivän viimeiseen rinteeseen. Paikan yöelämä on vilkasta – ja varsinkin italialaiset tulevat tänne juhlimaan sekä näyttäytymään.

”Madonna” on suosittu myös kesäkohteena. Hyvin hoidettu vaellusverkosto, pyöräily ja vesiurheilulajit houkuttelevat ulkoilijoita kokemaan upeat alppimaisemat kesän miellyttävissä sääoloissa.

Läntiset Dolomiitit

Dolomiiteille pääsee Helsingistä lentämällä esimerkiksi Müncheniin, Milanoon tai Venetsiaan. Kustakin kaupungista kertyy matkaa näille hiihtoalueille useampia tunteja autolla tai busseilla, mutta ajomatka on todellinen elämys upeine maisemineen. Lisätietoa Val di Solesta ja Madonna di Campigliosta: valdisole.net, campigliodolomiti.it.

Dolomiitit Pohjois-Italiassa voi valloittaa kahdella eri hissilipulla, nimiltään Dolomiti Superski ja Superskirama. Superskin alue on isompi ja monipuolisempi, mutta Superskiraman puolella on italialaisempi meininki: paikallisuus näkyy vahvemmin.

Dolomiti Superski

Dolomiti Superski -lippu kattaa 12 rinnealuetta ja 1 200 laskukilometriä. Alueella toimiikin maailman suurin yhtenäinen hissiverkosto, johon kuuluu yli 450 hissiä. Viikon hissilippu maksaa 260–330 euroa sesongista riippuen (dolomitisuperski.com). Alle 8-vuotiaat laskevat alueella maksutta vanhemman seurassa.

Yli 3 300 metrin korkeuteen nouseva Marmolada on alueen korkein vuori, jonka huipulle pääsee esimerkiksi Sellarondan 40 kilometrin laskettelu­kierroksella. Reitti sopii kaikille, jotka jaksavat laskea koko päivän (sellaronda.info).

Val Gardenan alue toimii perheille, ja siellä Ortisei tarjoaa eri pituisia laskuja ja siistejä ravintoloita. Tunnelma alueella on perinteisen alppimainen. Sassolungovuoren alapuolella sijaitsevasta Santa Cristinan kylästä lähtevät rinteet antavat vähän enemmän haastetta. Kylien välillä operoi hiihtobussi, johon pääsee hissilipulla.

Loistelias Cortina d’Ampezzo on Superski-­alueista itäisin. Sen monipuolinen maasto tarjoaa kaiken tasoisille laskijoille tekemistä. Se on myös naapureitaan hintavampi. Laskujen jälkeen alkaa virallinen after ski, joka on täällä huomattavasti vilkkaampaa kuin alueen muissa hiihtokohteissa.

Superskirama

Superskiraman alue muodostuu kahdeksasta keskuksesta, joissa riittää laskettavaa lähes 400 kilometrin verran. 150 hissiä ovat käytettävissä yhdellä lipulla. Viikon lippu maksaa noin 290 euroa (skirama.it).

Pejo on Val di Solen vanhin hiihtokeskus. ­Stelvion kansallispuistossa sijaitseva keskus sopii mainiosti perheille pitkien ja loivien laskujen ansiosta. Rinneravintolat ovat lapsiystävällisiä, ja kompakti kylä on helppo ottaa haltuun.

Folgaria–Lavaronen alueella on erittäin monipuolinen rinnetarjonta. Hurjapäiden kannattaa suunnata tänne, koska mustia ja punaisia rinteitä riittää. Pinzolossa on aloittelijoille sopiva alue. Dolomiti Ski Express -juna kuljettaa laskijoita kylien välillä.