Vanhustyön asiantuntijoiden mukaan kymmentä vanhusta kohti tulisi olla vähintään seitsemän hoitajaa. Mikäli haluaisimme hoitaa vanhuksiamme erinomaisesti, hoitajia tulisi olla 1,2 vanhusta kohden. Mutta mehän emme halua, se tulee liian kalliiksi.

Hoitajamitoituksen miniminä pidetään 0,5 hoitajaa vanhusta kohden. Mitoitusta ei kuitenkaan ole kirjattu lakiin, minimistä on pelkkä suositus. Ja sehän tiedetään, että jos valvonta ontuu ja sanktiot eivät kirpaise riittävästi, väärinkäytöksiä tapahtuu.

Mitä meistä kertoo se, että suomalainen yhteiskunta ei halua asettaa vanhustenhoidolle edes minimivaatimuksia? Vieläkö voimme väittää olevamme pohjoismainen hyvinvointivaltio?

Vanhukset saavat hyvää ja huonoa hoitoa sekä yksityisissä että julkisissa laitoksissa. Pahin tilanne on kuitenkin silloin, kun palveluntuottaja keskittyy kasvuun ja kannattavuuden nostamiseen ilman arvoja. Näin kävi tuoreimmassa skandaalissa, jossa tarvittiin ihmisuhri ennen kuin toiminta keskeytettiin.

Oli hyvä, että kohu alkoi vaalien alla. Nyt nimittäin vaikuttaa siltä, että muut puolueet kokoomusta lukuun ottamatta kannattavat hoitajamitoituksen minimin kirjaamista lakiin. Täytyykin laittaa kalenteriin merkintä vaalien jälkeisille viikoille, jotta muistamme tarkistaa, tuliko se hallitusohjelmaan.

Juuri avatulla Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan vähävaraisten lasten koulunkäyntiä. Selvitimme köyhien lapsiperheiden tilannetta 7.2. ilmestyvään numeroomme. Voit lukea lehden diginä A-lehtien palvelussa.

Avun 6/2019 pääkirjoitus.