Kun lohjalainen Ari Lahtisalo oli kolmevuotias, hänen napansa ympärille ilmestyi ihottumaa. Pian se alkoi levitä, ja vartalolle syntyi kipeitä, paksuja ja hilseileviä läiskiä. Myös päänahka hilseili, ja ihottuma oli kuin paksu karstakypärä pojan päässä. Kun äiti vei pojan ihotautilääkärille, diagnoosi oli selvä.

– Kun astuin lääkärin vastaanottohuoneen ovesta, tämä totesi heti, että pojalla on psoriasis. En ehtinyt edes riisua vaatteita, Ari Lahtisalo, 62, muistelee.

Psoriasista hoidettiin tuohon aikaan lähinnä tervapohjaisilla aineilla. Arin perhe asui Sipoossa, ja alakoulu­iässä hän matkusti välillä yksin linja-­autolla Helsinkiin tervakylpyihin.

– Iltaisin äiti teippaili läiskien peitoksi ruisleipäpaketin muovia, jotta karsta pehmenisi yön aikana ja irtoaisi.

Välillä läiskille ja päänahkaan levitettiin vaseliinia, jotta karsta irtoaisi. Se auttoi, mutta vaseliinia oli hankala pestä hiuksista pois.

Koulussa Aria kiusattiin ihosairauden vuoksi.

– Minua haukuttiin aika rankasti. Siksi pidin pitkähihaisia paitoja ja pitkiä housuja, vaikka olisi ollut kuinka lämmin.

Ari on saanut aikuisenakin katseita osakseen uimahallissa. Se tuntuu ikävältä, mutta ei enää vaikuta samoin kuin nuorena.

– Kyllästyin ihottuman peittelyyn ja henkinen nahkani paksuuntui.

Psoriasis muutti myös Arin urasuunnitelmat. Alun perin hän olisi halunnut kokiksi, mutta kuvitteli, ettei voi pyrkiä elintarvikealalle ihonsa takia.

– Opiskelin sitten huonekalupuu­sepäksi ja päädyin rakennusalalle.

Psoriasis on aiheuttanut myös erikoisia tilanteita. Kun tauti oireili pahoin, Ari imuroi päänahkansa, jos oli lähdössä ulos tummissa vaatteissa. Muuten hilsettä olisi varissut illan aikana vaatteille.

Vuosien varrella Ari Lahtisalon psoriasista on hoidettu monin tavoin, niin suun kautta otettavilla lääkkeillä kuin kortisonivoiteillakin.

– Ihoni oli 1980-luvun lopulla aika huonossa kunnossa. Silloin hakeuduin Ihosairaalaan ja pääsin valohoitoon.

Valohoidossa ihoa altistetaan lyhyitä aikoja UVB- tai PUVA-valolle, jotka lievittävät tulehdusta. Myös Arin läiskät ohenivat ja paranivat. Sen jälkeen hän on käynyt valohoidossa aika ajoin.

Kaikkein paras apu löytyi 12 vuotta sitten. Ari liittyi silloin Psoriasisliiton jäseneksi ja pääsi sitä kautta liiton järjestämään aurinkopainotteiseen sopeutumisvalmennukseen. Vuonna 2010 se tarkoitti Kanariansaarille suuntautuvaa kolmen viikon matkaa, jonka aikana otettiin aurinkoa lääkärin valvonnassa.

– Meitä oli kurssilla sata psoriaatikkoa Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Aurinkoa otettiin melkein sata tuntia kolmen viikon aikana.

Auringon UVB-säteily vähentää ihon tulehdusta ja parantaa siksi psoriasista. Hoito aloitettiin niin, että ensin aurinkoa otettiin vartti etupuolelle ja vartti selkäpuolelle. Seuraavana päivänä aikaa pidennettiin. Matkan lopulla auringossa oleiltiin 5–6 tuntia päivässä.

Lääkäri seurasi auringon­ottoa, jottei iho päässyt palamaan. Puolivälissä matkaa oli myös lääkärintarkastus. Arin iho on tyyppiä 3, eikä hän siis pala yhtä helposti kuin moni muu suomalainen. Ensimmäisellä viikolla Arin ihottuma kuitenkin voimistui ja turposi.

– Koin, että aurinko ja psoriasis taistelivat keskenään. Ensin psoriasis vahvistui, mutta sitten aurinko otti vallan. Läiskät alkoivat ohentua ja parantua.

Ihon parantuminen jatkui viikkoja matkan jälkeen, ja psoriasis pysyi kurissa puolisen vuotta. Ari hämmästyi, miten paljon aurinko vaikutti ihoon.

– Pari viikkoa matkan jälkeen psoriasikseni katosi vähäksi aikaa kokonaan.

Ari on käynyt sittemmin kahdella muulla kurssimatkalla, viimeksi tänä keväänä. Matkoilla ei kuitenkaan enää oteta aurinkoa, vaan keskitytään luentoihin ja vertaistukeen.

Nykyisin Ari Lahtisalon iho voi onneksi paremmin. Psoriasis lieveni viitisen vuotta sitten, eikä hän enää tarvitse suun kautta otettavaa lääkitystä. Kerran päivässä iholle levitettävä kortisonivoide pitää taudin aisoissa. Ari aikoo myös aloittaa 30 kerran valohoitojakson.

Suomessa auringonpaiste ei valitettavasti ole tarpeeksi voimakasta, jotta se auttaisi hänen psoriasikseensa. Kun Ari lähtee matkalle, hän valitseekin yleensä kohteen, jossa paistaa aurinko.

– Olen ehkä syntynyt väärälle leveys­asteelle. Tarvitsen aurinkoa. Se on mielen ja kehon parantaja. Kotimaassakin aurinko nostaa mielialaani, vaikkei parannakaan psoriasista.

Ari on myös huomannut, että ihottuma usein pahenee, jos mieli on maassa. Hän ei ole taipuvainen masentumaan, mutta Suomen pitkä ja pimeä talvi kuitenkin lamaannuttaa. Siihen auttaa uuden etelänmatkan suunnittelu.

Seuraavaksi Ari suuntaa vaimonsa kanssa Portugalin aurinkoon vaeltamaan. Sairaanhoitajapuoliso pitää hyvää huolta Lahtisalon ihosta.

– Saan häneltä paljon voimaa. Kun elämässä on sisältöä, aurinkoa ja virikkeitä, psoriasiksen kanssa jaksaa paremmin.