Dramaattisesti eronnut Juha Sipilän (kesk) hallitus teki erityisesti alkutaipaleellaan selväksi, että Suomen suurimpia ongelmia on liian vähäinen kilpailu ja liiallinen sääntely. Niinpä hallitus laittoi vireille ja toteutukseen tukun uudistuksia, joista eräät näkyvimmistä liittyivät kilpailun vapauttamiseen.

Taksijärjestelmä avattiin pitkän väännön jälkeen viime kesänä kilpailulle. Limuviinat ja nelosolut tuotiin samoihin aikoihin ryminällä maitokauppoihin.

Tilastokeskuksen mukaan taksien hinnat ovat nousseet pääkaupunkiseudulla kilpailun vapauduttua kesällä 2018. Uudistuksen puolustajien mukaan tämä on väliaikaista. Alkoholin myynnin vapauttaminen taas ei ainakaan heti saanut kansaa valtoimenaan kännäämään, ja alkoholimyynnin vapauttamisen taloudelliset vaikutukset ovat olleet odotettua pienempiä.

Viime vuosien keskustelun perusteella intohimot kilpailun lisäämisen ja markkinoiden vapauttamisen ympärillä ovat hyvin suuria. Tai ovat ainakin olleet.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on nimittäin voinut viime aikoina havaita uusia sävyjä. Vaatimukset sääntelyn poistamisesta ja rutina kaiken pilaavasta sääntö-Suomesta ovat vaimentuneet vuosien takaisesta.

Onko niin, että monet mullistukset äskettäin nähnyt, sote-sodan ja kaoottisen taksiuudistuksen haavoittama Suomi kaipaakin juuri nyt eniten turvallisuutta?

Vielä hetki sitten kiivaana käynyt keskustelu apteekkien vapauttamisesta kilpailulle on myös tauonnut. Miksi?

Juha Sipilän porvarihallitus ehdotti lopulta vain hyvin pieniä muutoksia apteekkijärjestelmään, kun hallituksen apteekkiselvitys valmistui 2017.

Hallitus päätyi myös pitämään kiinni nykyisestä proviisorimallista.

Perusteluissa nousivat esiin muun muassa apteekkiverkoston arvo, jonka sanotaan olevan sen kattavuudessa. Sen sanotaan luovan tasavertaisuutta seutujen välillä. Väestön ikääntyessä tämän arvo on entistä suurempi.

Toisaalta ennusteiden mukaan maaseutu autioituu ja kaupungit kasvavat. Moni syrjäseudun apteekki jäänee siis turhaksi tulevaisuudessa. Mutta ehkä nykyinen apteekkijärjestelmämme voisi reagoida tähän muutokseen siinä missä mahdolliset uudetkin?

Apteekkien kohdalla uudistus- ja kilpailunvapauttamispuheet ovat nostattaneet pelkoja myös lääketurvallisuuden heikkenemisestä.

Kokemukset kioskien asiamiesposteista ja taksien kilpailun avaamisesta eivät ole yksinomaan positiivisia. Moni on herännyt kaipaamaan vanhaa Postia ja entistä taksijärjestelmää, ja ajatukset palveluiden kirjavoitumisesta, erilaisista odottamattomista vaikutuksista, kun kyseessä ovat nimenomaan apteekit, eivät kuulosta houkuttelevilta.

Suomen Apteekkareiden liittoon saapuessaan miettii tiedostamattaan yhtä asiaa: näyttääkö täällä pröystäilevältä, siltä, että ollaan liitossa, joka edustaa verokuninkaita? Ei siellä näytä.

Vihreän kokolattiamaton peittämillä käytävillä, kerrostalon toisessa kerroksessa Helsingin ydinkeskustassa, näyttää suorastaan askeettiselta.

Toimitusjohtaja Merja Hirvonen tulee toivottamaan tervetulleeksi.

– Keskustelu apteekkiaiheen ympärillä on rauhoittunut, hän mainitsee.

Havainto pitää paikkansa. Huippukohta apteekkivapautuskeskustelussa nähtiin kesällä 2016. Apteekkariliiton varapuheenjohtaja Sirpa Peura laski paneelikeskustelussa täyslaidallisen Antero Vartian suuntaan. Vartia, vihreiden kansanedustaja, oli vaatinut apteekkien kilpailun vapautusta äänekkäästi.

”Kakkaa on lentänyt Anteron suusta. Hän on tyypillinen nuori mies, joka on hakenut ehkä Buranaa ja muutaman Viagra-paketin apteekista”, Peura sanoi Iltalehden haastattelussa, eikä selvästi uskonut, että Vartia osaisi arvostaa apteekkeja.

Antero Vartia oli kritisoinut sitä, että tarvitaan lääkealan turvallisuus- ja kehittämisviranomainen Fimea päättämään, ”kuinka monta apteekkaria tarvitaan, keitä ne on ja missä ne saa toimia”, Vartia kiteytti Uuden Suomen haastattelussa syksyllä 2016.

Halusimme tähän juttuun kiihkeän keskustelun apteekkivapautuksen uhista ja mahdollisuuksista, mutta kansanedustajuuden jättävää Vartiaa ei enää kiinnostanut väittely. Hän on jättämässä eduskunnan ja siirtymässä ilmastotekojen pariin. Osmo Soininvaara (vihr) on julkisuudessa puoltanut apteekkialan sääntelyn purkua, mutta hänkään ei lähtenyt debatoimaan. Hän ehdotti väittelyyn Vartiaa.

Debatista kieltäytyivät myös Kelan entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä (kesk) ja lakimies Reijo Kärkkäinen, kokenut sosiaali- ja terveysministeriön virkamies ja Apteekkariliiton entinen toimitusjohtaja. Molemmat olivat tekemässä Päivittäistavarakaupan liiton apteekkien kilpailun vapauttamista ruotinutta selvitystä, joka julkaistiin keväällä 2018.

Kilpailun vapauttamisesta ei nyt selkeästi haluta väitellä.

Onko momentum apteekkien kilpailun vapauttamiseksi tältä erää siis ohi?

Apteekkariliiton Merja Hirvonen on hyvin kartalla ajan hengestä. Hän ottaa alle minuutissa oma-aloitteisesti puheeksi taksiuudistuksen.

– Olemme seuranneet uudistusta tarkasti. Säästöjä piti tulla, mutta niitä ei näytä tulevan, Hirvonen sanoo.

Hän toteaa, että tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat apteekkeihin ja ovat niihin erittäin tyytyväisiä.

Kun vedotaan uudistusten ja kilpailun avaamisen hyötyihin tai vastustetaan niitä, on tapana hakea vertailuja ja keppihevosia naapurimaiden kokemuksista.

Apteekkien avaamista kilpailulle ajava Päivittäistavarakaupan liitto tekikin vuosi sitten oman selvityksensä Suomen apteekkijärjestelmästä, ja antoi oman näkemyksensä siitä, mitä Pohjoismaissa on tapahtunut kilpailun avaamisen myötä.

Päivittäistavarakaupan motiivi selvityksen tekemiseen on se, että liitto haluaa mukaan lääkemyyntibisnekseen. Selvityksen tekijät olivatkin alan parhaita ammattilaisia.

Tämän selvityksen mukaan Ruotsissa ja Norjassa apteekkikaupan vapauttaminen olisi parantanut apteekkien saatavuutta merkittävästi.

Apteekkariliitto on vastannut huutoon omilla selvityksillään. Ruotsissa ja Norjassa apteekkikilpailun avaaminen ei ole lisännyt tarjontaa syrjäseuduilla.

Apteekkariliiton mukaan Norjassa uusia apteekkeja on tullut nimenomaan kaupunkeihin. Islannissa vapauttaminen on taas johtanut hintakilpailuun, jossa syrjäseudut kärsivät, kertovat Apteekkariliiton selvitykset.

Norjassa ja Ruotsissa apteekit ovat kilpailun avaamisen myötä keskittyneet kolmelle suurelle ulkomaiselle ketjulle. Apteekkariliiton mukaan myös Suomessa voisi käydä näin.

Apteekkariliitto nostaa esiin myös Viron, jonka apteekkitilanne on mielenkiintoinen.

Apteekkariliiton mukaan Viron apteekkeja yksityistettiin 1990-luvulla. Lopputulos oli se, että proviisoreiden omistamat apteekit eivät kyenneet kilpailemaan isojen apteekkiketjujen kanssa.

Markkinoiden vapauttajana tunnettu Viro onkin äskettäin tehnyt päätöksen siirtyä proviisoreiden omistukselle perustuvaan apteekkijärjestelmään. Apteekkien pitää olla vähintään puoliksi proviisoreiden omistamia vuoteen 2020 mennessä.

Onko oikein, että Suomessa on tiukasti suojeltu apteekkilaitos, joka suojelee kiihkeästi omia etujaan ja apteekkareita, jotka saavat pinnistelemättä tuloja siitä, kun ihmiset sairastavat ja heille määrätään lääkkeitä? Onko oikein, että yksi ammattiryhmä saa verohelpotuksia ja silmin nähden hyötyy nykyisen järjestelmän säilymisestä?

Esitimme Apteekkariliiton Merja Hirvoselle kiperiä väitteitä ja kysymyksiä.

Apteekkarit tienaavat hyvin. Apteekki taitaa olla käytännössä lupa painaa rahaa?

– Tuttu väite, joka ei pidä paikkaansa. Suurimmat apteekkarit ovat hyvin toimeentulevia, Hirvonen sanoo ja kaivaa esille Fimean kuvan apteekkarien tuloluokista.

Sen mukaan vain neljä prosenttia heistä tienaa yli 300 000 euroa vuodessa. Apteekkareita on 600. Heistä neljä prosenttia tarkoittaisi noin 25 apteekkaria.

Iltalehti kokosi pari vuotta sitten verotiedoista listan Suomen parhaiten tienaavista apteekkareista, ja sen tiedot vastaavat Hirvosen kertomaa. Verotietojen mukaan neljä apteekkaria tienasi yli miljoonan vuodessa, ja noin 30 apteekkaria yli 300 000 euroa vuodessa. ­Listan mukaan jo 50 parhaiten tienaavan apteekkarin listan ulkopuolella tulot olivat 40 000 euroa vuodessa.

Tuon tilaston perusteella rikkaimmat apteekkarit tienaavat erittäin hyvin, mutta ylivoimainen valtaosa ei hulppeasti.

Hirvosen mukaan apteekkareilla on urallaan kaari: aluksi he saavat hoidettavakseen pienen apteekin, joka tuottaa vähemmän, ja parhaiten tienaavat apteekkarit ovat vanhimpia.

Entä hinnat? Apteekkijärjestelmän kritisoijat sanovat, että lääkkeet ovat aivan liian kalliita. Miten Hirvonen tätä kommentoi?

Hirvonen kaivaa esille sivun omasta esityksestään. Sen tiedot ovat Tilastokeskuksesta. Kuvassa näkyy erilaisten hyödykkeiden hintakehitys kymmenen viime vuoden aikana. Sen mukaan taksimatkat ja elintarvikkeet ovat kallistuneet, kun taas itsehoitolääkkeiden hinnat ovat pysyneet ennallaan. Reseptilääkkeiden omavastuuosuus on pienentynyt.

– Tilastot eivät ainakaan tue väitettä lääkkeiden hinnan kasvusta, Hirvonen sanoo.

Apteekkariliitto tekee kuitenkin kaikkensa, että nykyinen ulkopuoliselta kilpailulta suojattu, erittäin tuottoisa järjestelmä säilyisi, eikö?

– Mielenkiintoinen väite. Meillä on uudistusohjelma, Uusi apteekki -ohjelma, jossa on 28 ehdotusta järjestelmän uudistamiseksi.

Apu tutustui Apteekkariliiton tekemään omaan ohjelmaan, jonka monet kohdat ovat melko ympäripyöreitä. Ohjelmassa esimerkiksi luvataan lääkekorvausjärjestelmä, joka ”mahdollistaa hyvän lääkehoidon kaikille sitä tarvitseville”.

Mutta Apteekkareiden ohjelmassa on konkretiaakin. Se esimerkiksi esittää apteekkilupien lisäämistä, siis lisää apteekkeja, mikä on ollut myös kilpailun vapauttajien tavoitteena.

Tavoitteena on myös vahvistaa yhteyttä apteekkien ja muun terveydenhuollon välillä.

Hirvosen mukaan tämä voisi tarkoittaa terveyskeskuksiin ja sairaaloihin perustettavia apteekkeja kaupunkeihin, joissa on 50 000 asukasta tai enemmän.

Mitä pahaa kilpailun täydellisessä avaamisessa olisi, jos apteekkeja kuitenkin edelleen saisi perustaa vain vaatimukset täyttävä ammattilainen, käytännössä proviisori?

– Kilpailun avaamista täytyy tehdä niin, että vaikutusten arviointi on tehty etukäteen, ettei käy niin kuin Ruotsissa, Hirvonen vastaa.

Ruotsissa porvarihallitus purki valtion apteekkimonopolin vuonna 2009, ja iso joukko itsehoitolääkkeitä tuli myyntiin ruokakauppaan. Vuonna 2015 otettiin takapakkia: lääkeneuvonnan tason todettiin repsahtaneen ja samalla esimerkiksi parasetamolivalmisteet siirrettiin takaisin apteekkeihin myrkytystapausten lisäännyttyä. Parasetamol on särkylääke.

– Apteekkilupien antaminen kaikille niitä hakeville todennäköisesti johtaisi siihen, että apteekkeja tulisi lisää vilkkaille liikepaikoille ja kaupunkeihin. Harvaan asutuilla alueilla apteekkiverkosto harvenisi, Hirvonen väittää.