Helsingin Ruoholahdessa Ammattiliitto Pron toimistolla Antti Rinne yskii kevätköhää, mutta kampanja ei. Kun Jutta Urpilainen on vasta aloittanut kampanjansa, Rinne on puolustanut jo pari kuukautta ”jakamatonta ihmisarvoa”, vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Tukinimilistalla oli viime viikolla noin 1 400 nimeä, eivätkä kaikki edes puolueen jäseniä.

Rinteen ykkösasia on surkea taloustilanne, sama, joka suisti Sdp:n askelmerkeiltään.

– Jotenkin emme ole löytäneet sitä, miten saamme maailmaa kehitettyä arvojemme mukaisesti niin, että syntyy uutta työtä ja talouskasvua, Rinne kiteyttää.

Kentältä Rinteeltä on jatkuvasti tivattu, miten Sdp säilyttää työpaikat ja veroilla maksetut palvelut.

– Olen sanonut heille, että meidän pitää nopeasti tehdä päätöksiä, joilla syntyy työtä. Rakennusteollisuus on yksi avainaloista, joissa veri alkaa nopeasti sykkiä, ja sitä kautta alkaa syntyä työpaikkoja ja kulutusta.

– Velan takaisin maksaminen voisi odottaa nyt, kun lainaa saa erittäin halvalla ja sitä voisi käyttää kasvun sytyttämiseen.

Rinne rakennuttaisi nyt kovaa kyytiä vuokra-asuntoja kasvukeskuksiin, korjauttaisi homeisia kouluja ja tiloja sekä uudistaisi vanhaa rakennuskantaa valtion ja kunnan rahalla.

Elvyttämiseen hän olisi panostanut enemmän kuin kehysriihen päättämät 600 miljoonaa euroa.

Uutta talouskasvua Rinne lähtisi etsimään teknologisesta osaamisesta – vähän kuin keskustan Juha Sipilä. Hän tähyilisi Aasian markkinoille, koska Eurooppaan povataan todella hidasta kasvua.

Mitä se olisi? Jotain samanlaista, jolla Kone on kauhonut rahaa maailmalta ja silti säilyttänyt vaativimman osaamisensa ja tuotantonsa Suomessa.

– Meillä on niin paljon teknologista osaamista, että esimerkiksi ilmastonmuutoksesta voimme ammentaa paljon työtä. Bisnestä löytyy ihan varmasti vaikka hiilidioksidin talteenottosysteemistä. Tällä hetkellä hiilidioksidia käytetään vissypulloihin ja kuulemma gyproc-seiniin. Nyt pitäisi panna pellepelottomat keksimään hiilidioksidille lisää käyttöä.

– Sitten vesi. Osaamme puhdistaa laivalla 7 000 matkustajalle merivedestä juomakelpoista vettä ja käytön jälkeen palauttamaan puhdistettuna. Miksi meillä ei voisi syntyä laajassa mittakaavassa bisnestä siitä, että vettä tarvitsevat saisivat puhdasta vettä?

– Ja kun me suomalaisten ikääntymisen takia joudumme kehittelemään erilaisia tietojärjestelmiä ja innovaatioita lääkkeiden jakelusta hoivapalveluihin, miksi emme tee niistä samalla vientituotteita? Yhden lapsen politiikka on synnyttänyt Kiinaan täsmälleen samanlaisen ikärakenteen, Rinne luettelee ituja.

Uudessa kasvussa Rinne nojaa valtioon, ja miehen valtionyhtiöunelmia on hämmästelty. Se on sitä osastoa, josta Urpilainen puhuu selkä edellä tulevaisuuteen etenemisenä.

– Meillä ei ole pääomavaroja, joilla voitaisiin ryhtyä rakentamaan uutta. Siksi pitäisi käyttää valtion tasetta. Pitäisi arvioida, voisiko Solidiumin pääomaa käyttää uuden työllisyyttä synnyttävän toiminnan rahoittamiseen. Toki sillä pitää olla järkevä mahdollisuus menestyä – ei Valcoja. Olemme vähän samanlaisessa pakkotilanteessa kuin sotien aikana: tarvittiin tykkejä ja muita aseita, ja niin rakennettiin metalliteollisuuden perusta. Sotakorvauksien takia piti perustaa uutta teollisuutta, ja valtio oli ykkönen, koska ei ollut muuta pääomaa.

Jos Rinne on Sdp:n uusi puheenjohtaja, kaiken perusteella hänen voisi kuvitella juoksevan valtiovarainministeriksi. Mutta Rinne ei tunnu hinkuvan. Nostaisiko hänen hallitukseen menonsa Sdp:n kannatusta eduskuntavaaleissa? Se on Rinteen mielestä tärkein pohdittava ja kuuluu vähintään puoluehallitukselle, mahdollisesti puoluevaltuustollekin.

– Minulla on valmius lähteä mihin tahansa ministeritehtävään. Tähän asti ei ole tullut eteen sellaista, jota en olisi oppinut.

Niin, se kannatus. Sdp:n kannatus on juuttunut 15,5 prosenttiin (Taloustutkimus). Toisen äsken uutisoidun kyselyn mukaan (TNS Gallup) vain Rinteen valinta puheenjohtajaksi nostaisi sitä. Kyselyt tehtiin ennen kuin pääministeri Jyrki Katainen (kok) kertoi lähdöstään.

– Kun mietin ehdokkuutta, porukan viesti oli, että ”sä olet pelkuri, jos et lähde pistämään itseäsi peliin”. Mietin, pystyisinkö katsomaan peiliin kymmenen vuoden päästä, jos Sdp vaipuu marginaaliin yhteiskunnan vaikuttamisessa. En pysty. Minulle on sanottu, että jos minut valitaan, se alkaa aika nopeasti näkyä Sdp:n kannatuksessa. Jos saan aikaan sen, että kansanliike jatkaa keskustelun kautta kansanliikkeenä, ja puolueen jäsenmäärä lähtee taas kasvamaan, olen tyytyväinen.

Eduskuntavaalien tulos pitää Rinteen mukaan olla, että Sdp on ykköspuolue ja kannatus selvästi yli 20 prosenttia.

- Ei se ole mahdoton tehtävä, kun linja on selkeä ja puheet tavallisen ihmisen kannalta järkeviä. Juttaa vastaan mulla ei ole pätkääkään, Rinne toistaa pariin, kolmeen kertaan haastattelun aikana.

Rinteen mielestä keskustelu puolueen linjasta ja päätöksistä pitää saada takaisin kentälle.

– Jotta porukka sitoutuisi yhteiselle linjalle.

– Työllisyyteen liittyvät ratkaisut tällä hallituskaudella olisivat edellyttäneet demareilta selkeämpää touhua. En voi jättää mainitsematta tapaus STX:ää, jonka ihmiset ovat kokeneet epäoikeudenmukaiseksi. Meiltä on puuttunut oma visio siitä, millä politiikalla saadaan talouskasvua ja työllisyyttä. Visio on puuttunut myös Eurooppa-politiikasta.

Rinne haluaa myös, että kun puolueessa päätetään jotakin, pitää tietää, ketkä ovat päättäneet. Hän ei edelleenkään tiedä, missä Sdp:ssä päätettiin yhteisöveron laskemisesta. Yhtä yllättäen ilmestyi budjettineuvottelujen kannanotto  kuntien pakkoliitoksineen.

– Porukka kentällä kokee, ettei sillä ole mahdollisuutta vaikuttaa Sdp:n linjaan. Se haluaisi, että sillä olisi organisoitu mahdollisuus viestittää mielipiteitään.

– Kun tulin puolueeseen 1980-luvun alussa, pidettiin paljon Työväen Sivistysliiton seminaareja ja opintopiirejä Sdp:n ohjelmallisesta tavoitteista. Oli sosiaali-, terveys- ja puolustuspolitiikkaa. Niistä ihmiset oikeasti keskustelivat ja kokivat, että sillä oli merkitystä linjavalinnoissa.  

Toinen esimerkki: Rinne kertoo, että häneltä on tilattu puoluekokouksen tulevaisuusasiakirjaan kirjoitus teollisuuspolitiikasta. Iso joukko muita kirjoittaa toisista teemoista.

– Olen kirjoittanut sen, mutta se on vain minun näkemykseni, eikä sitä ole mikään yhteinen keskustelu synnyttänyt. Näillä mennään puoluekokoukseen linjaamaan vasemmiston tulevaisuutta, ja minusta se on aika köykäinen tapa.  Ennen se olisi tehty ohjelmatyönä ennen puoluekokousta.

Puoluehallitusta ja puoluevaltuustoa Rinne haluaisi päätöksentekoon nykyistä enemmän.

”Puolueen johtoon tarvitaan mies, joka tuntee duunarienkin asiat”, kirjoittaa mies kentältä Rinteen kampanjasivulla.  Yksi lause kiteyttää tahattomasti Rinteen koko imagon.

Rinnettä pidetään äijänä, lakkojyränä, riidanhaastajana. Tulisiko Sdp:stä Rinteen myötä niin rasvanahkainen, että naiset kääntäisivät selän? Rinteen puhe ”äijäfeminismistä” maistuu naisille pursotetulta marengilta. Tästä Rinne melkein provosoituu.

– Minä olen mies, sille en voi mitään. Voisin esittää kysymyksen, että olenko rasvanahkaduunari? Tämä on hyvä kysymys, koska edustan tällä hetkellä yli sataatuhatta ihmistä, joista 53 prosenttia on naisia. He tekevät niska limassa huonossa ergonomisessa työasennossa pitkiä päiviä toimistotehtävissä, mutta monesti palkkataso jää alle sen, mitä duunarimiehillä on.

– Minusta on täysin selvää, että sekä miehet että naiset voivat samastua tähän puolueeseen.  

Jyrän mainettaan Rinne selittää Erton-vuosilla, jolloin liitossa varta vasten rakennettiin itsetuntoa ja tilanteita työnantajaa vastaan.

– Käytän sellaista taktiikkaa, että näytän suuttuvani – mutta tulos tulee! Sdp pärjää sillä, että sillä on selkeästi omat tavoitteet. Jos tehdään kompromisseja, kerrotaan, miksei voitu saavuttaa tavoitetta.

– Lähdin mukaan vakavasti. Olen niin pitkään kuin kannatusta riittää ja porukka on sitä mieltä, että olen hyvä puheenjohtaja.

Taiston keskelle tipahtaneesta pääministerin yllätysilmoituksesta Rinne sanoo, että ”hallitusohjelma ei ole puheenjohtajien välinen neuvottelutulos”, ja pitää niin kauan, kuin kaikki puolueet ovat valmiita pitämään kiinni sovituista asioista.

Hän myöntää, että epävarmuus saattaa vaikuttaa nyt jollakin tavalla ihmisten mielipiteisiin Sdp:n johtotaistossa Kataisen ilmoituksen jälkeen.

– Mutta kierrettyäni kentällä minulla on tunne, että Sdp:n osalta ei ole kyse vain poliittisesta linjasta vaan myös puolueen toimintatavasta.

Teksti Eija Kallioniemi

Kuva Timo Pyykkö

Juttu on julkaistu Avun numerossa 15/2014.